Kaksplus.fi

maanantai 24. helmikuuta 2014

Perinteet kunniaan!





Viime viikonloppuna päätimme pitää perinneruoka päivän. Lähdimme viettämään viikonloppua Pälkäneelle ja siellä kokkailimme poikaystäväni sekä vanhempieni kera. Äitini on kotoisin Kesälahdelta, Pohjois-Karjalasta joten päädyimme Karjalanpaistiin sekä karjalanpiirakoihin.


Huh, mikä homma! Kyllä pakko nostaa hattua niille naisille, jotka ovat ennen paistaneet ja kaulineet ja rypyttäneet satoja karjalanpiirakoita päivittäin. Mummoni on yksi näistä :) Niin kauan kuin muistan aina jokaisissa sukujuhlissa on ollut mieletön määrä mummon tekemiä karjalanpiirakoita. Ne ovat jo meidän suvussa legendaarisia! No nyt pikkuhiljaa kun olen saanut ylipäätään ruoanlaitto ja leipomis vimman, päädyin kokeilemaan näitä herkkuja! Olis toki voinut miettiä kahteen kertaan :D Ensin siis Googleen ja ensimmäinen ohje mikä vastaan tuli (Marttojen) ja eikun tekemään…. Virhe! Taikinasta tuli erittäin vaikeasti hallittavaa, puuro paloi pohjaan (tämä nyt ei tietenkään ollut ohjeesta kiinni :D) ja muutenkin prosessi tuntui mahdottomalta ja meinasin luovuttaa. No ensimmäiset piirakat tein silti loppuun, mutta se herkullinen maku ja ulkonäkö joihin olen mummon piirakoiden myötä tottunut oli kaukana. Päätin ensin että mun piirakan teko ura oli siinä, mutta päädyin kaikesta huolimatta siihen, että ei nykynainen voi olla näin kädetön :D Eikun puhelin käteen ja kuuma linja mummolle! Sieltä sain arvatenkin hyviä neuvoja ja uuden reseptin sekä mielettömän kannustuksen, joten päätin kokeilla uudestaan! Fiksumpi olisi tietysti soittanut jo heti ensimmäisellä kerralla neuvoja, jos omaa lähipiirissään tällaisen karjalanpiirakkavelhon, mutta tällä kertaa opittiin kantapään kautta ;) Ja kuinka ollakaan piirakoista tuli mielettömän hyviä ja ne onnistuivat täydellisesti! Tein niitä ensin kotona pienen määrän ja nehän meni hetkessä. Nyt viikonloppuna tehtiin moninkertainen taikina sekä monituntinen työ ja taas piirakat katosivat yhdessä illassa! Eli siis kuinka paljon näitä pitäisi tehdä, että riittäisi pakkaseen niin kuin mummolla aina oli? Paljon! :D joskus on siis otettava aamusta iltaan maratoni ja leipoa vaan niin kauan kun silmät pysyy auki!


Karjalanpiirakkahan on rekisteröity Euroopan Unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi Helmikuussa 2003 ja sen raaka-aineet on myös määritelty tiukasti. Kuoritaikinasta pitää olla ainakin puolet ruista ja täytteenä saa olla vain puuroriisiä, ohraa tai perunaa.


Ohje on melko simppeli, jonka mestarileipurilta sain. Sovelsin siis mummoni neuvoja Marttojen ohjeeseen joka löytyy täältä: http://www.martat.fi/ruoka/reseptit/karjalanpiirakat/



Muutoksena tuli siis, että jauhoja laitetaan puolet ja puolet eli tuossa ohjeessa 2dl vehnäjauhoja ja 2dl ruisjauhoja. Suolan ja rypsiöljyn määrää ei niin mittailtu vaan sillein silmämääräisesti. Ja tässä hyvä huomio maun kannalta on juuri tuo rypsiöljy. Itse vannon oliiviöljyn nimeen ja ensimmäisen onnistuneen satsin tein siis oliiviöljyä käyttäen, koska kotoa ei muuta löytynyt. Tulipa huomattua ettei se ihan kaikkeen sovellu ja siis suosittelen kokeilemaan ehdottomasti rypsiöljyllä näitä! Aloittelevalle karjalanpiirakan paistajalle tuo 50/50 jauhojen suhde on oikein passeli ja onnistuu erittäin hyvin. Pikkuhiljaa kun piirakoita on leiponut enemmän niin ruisjauhojen määrää voi nostaa. Taika on kuitenkin vaivaamisessa. Eli mitä sitkeämmän taikinan saa vaivattua, sitä helpompi on kaulia ja koostumuksesta tulee varmasti oikeanlainen.





Ohjeessa käytin täytevaihtoehto ykköstä, kun tein itse kotioloissa eli siis tuolla ohjeella puuro ja kun se on jäähtynyt niin sekaan kananmuna tekemään koostumuksesta oikean. Nyt kun viikonloppuna teimme, niin äitini keitti puuron omien oppiensa mukaan ja isompaan satsiin (tuo ohje x4) laitoimme kaksi kananmunaa ja toimi erittäin hyvin.

Puuro tekeillään!


Sitten ei muuta kuin uuni kuumimmalle ja paistamaan. Minun kerrostalo uunini maksimi on tuo 275 astetta ja riitti hyvin. Älä kuitenkaan tee sitä virhettä kuin itse tein ensimmäiselle muutenkin katastrofi kerralla ja laitoin leivinpaperia pellille….se muuten palaa :D 15minuuttia per satsi riittää hyvin ja loppuvaiheessa pidettiin ehkä 10minuuttia vain. Sen kyllä huomaa sitten kun ne alkavat nopeammin näyttämään valmiilta kun pellit on jo kuumia valmiiksi ja uuni posottanut täysillä muutaman tunnin. Heti kun piirakat tulevat uunista pitää ne kuumana nostaa sulatettuun voihin, jossa on ihan tilkka vettä seassa. Sitten vaan nostellaan jäähtymään liinojen ja leivinpaperin väliin.


Meidän motto oli: "Ei se ulkonäkö vaan maku" :D



Karjalanpiirakathan pitäisi kai syödä munavoin kera, niin kuin meillä kaikki muut paisti allekirjoittanut teki! Itselle riittää pelkkä piirakka tai nokare voita, nam! Tietysti parhaimmillaanhan piirakat ovat suoraan uunista ja voi/vesi seoksen jälkeen aavistuksen jäähtyneenä :)  

Täydellinen lopputulos eikä muutama musta reuna haittaa ;)


Piirakoiden lisäksi meillä oli siis Karjalanpaistia, joka tehtiin kunnon puulämmitteisessä uunissa. Tähän en osaa sanoa mitään tarkkoja määriä aineksista, koska meillä aina laitetaan syöjien määrän sekä oman maun mukaan. Tällä kertaa tuli hieman isompi satsi, koska meitä oli kuusi syömässä, myös veljeni ja hänen vaimonsa liittyi seuraamme. Lihat on haettu ihan lihatiskiltä ja perus karjalanpaisti sekoitusta. Sitten joukkoon porkkanat ja sipulit oman maun mukaan ja tähän laitoimme nesteeksi pelkkää vettä ja lihaliemikuution. Lihaliemikuutio ei ole tässä pakollinen, mutta tuo toki makua! Sitten vaan uuniin hautumaan muutamaksi tunniksi, tätähän ei siis voi koskaan pitää liian kauan uunissa ;) välillä lisätään vaan vettä jos neste meinaa loppua ja suolan voi tarkistaa aina samalla kuin veden lisätarpeen käy kurkistamassa. Mausteena siis käytetään vain suolaa ja kokonaisia pippureita sekä sekaan voi halutessaan laittaa laakerinlehden ja sen jo mainitsemani lihaliemikuution.


Upeita löytöjä perunapussista <3



Voin kertoa, että mikään ei ole parempaa kuin kunnolla muhinut karjalanpaisti perunoiden kera ja vastapaistetut karjalanpiirakat ;) Perinteet siis kunniaan! Perinteiset ruuat saattavat ottaa useamman tunnin aikaa ja ovat osittain hieman kinkkisiä toteuttaa, mutta kyllä se on sen arvoista, että vähän näkee vaivaa viikonloppuna ruuan kanssa.


Mulla oli oikein monta enemmän tai vähemmän karvaista apulaista keittiössä :D Oman koirani lisäksi meillä on aina Pälkäneellä kaksi kääpiösnautseria sekä Labradorinnoutaja ja välillä vierailee vielä veljen kaksi Suursnautseria eli siis koiraihmisiä ollaan koko porukka :)


Täällä käytetään jonotus taktiikkaa :D



Ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan ja tänne ihmeessä kommentteja miten onnistui piirakanpaisto! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti