Kaksplus.fi

perjantai 22. toukokuuta 2015

Muuttuva ulkonäkö ja ruokavalio

Näin aurinkoisen perjantain kunniaksi olis vuorossa kitinää kropan muutoksista ja henkisestä mylleryksestä sen ympärillä. Tänään, kun mieliala on super positiivinen ja aurinko paistaa, niin tuntuu hassulta julkaista tää, vielä mun tän päivän insta/face kuvan jälkeen, johon oon saanut ihania kommentteja, kiitos niistä <3 Tätä mieltä hyvästä päivästä huolimatta oon ja tälläset asiat pyörii päässä. Tietysti sitten huonoina kiukku päivinä niitä vatvoo enemmän, kuin nyt. Osan tekstistä oon kirjottanut jo aikoja sitten ja valitin asiaa Sandralle alkuviikosta, kun sain uuden tukan, joten se tuli ajankohtaiseksi ja siksi päätin kiukutella ihan julkisesti aiheesta :D Onneks mulla on nyt upee tukka taas vaihteeks ja se luonnollisempi väri sai väistyä hetkeks, kun kaipaan hieman piristystä!



No ensinnäkin oon aina jojoillut painoni kanssa ja se on ollut ehkä se stressaavin asia aina. Innostun erinäisistä liikunta jutuista aina tietyin väliajoin, mutta mitään en oo jaksanut muutamaa kuukautta pidempään harrastaa. Toisin sanoen mikään laji ei oo vaan koskaan onnistunut viemään mua mennessään ja siks sellanen säännöllinen harrastaminen on jäänyt. Toki päivittäin riippuen meidän työvuoroista, niin käyn Nemon kanssa lenkillä kerran tai kaks. Luojan kiitos mulla on edes toi koira, joka pakottaa ulos säällä, kun säällä! Eli siis kiteytettynä oon maailman surkein liikkumaan :D

Lähtötilanne samana aamuna, kun testi on tehty eli 24.2. =RV 7+5

Toinen asia mikä on vaikuttanut ikuiseen jojoiluun painon kanssa on tietysti ruoka. Vihaan aivan kaikkia mahollisia diettejä ja laihduttamista ja kaikkee sen suuntasta! Rakastan ruokaa ja haluun vaan syödä hyvin :D Nyt vielä raskauden myötä mun ruokavalio on muuttunut tosi paljon ja onneks isolta osin parempaan suuntaan. Huonona puolena jos mainitaan, niin en oo yläaste iän jälkeen syöny makeeta. En karkkia, pullaa, kakkua jne. ja voi kuulkaa nyt menis kaikki alas ja määrällä ei väliä :D Menee alas joo mutta onneks ei oo mitään tuon suuntaisia järjettömiä mielitekoja. Alun pahimman olon kanssa mun ruokavalio koostu pelkästään suklaajäätelöstä ja mandariineistä, koska mikään muu ei menny alas :D Tällä hetkellä suurimmat mieliteot on banaanit ja viinirypäleet, onneks!

RV 12+0

Ruokailu on muutenkin muuttunut melkosesti. Koen että viikolla oon aina syöny suht hyvin ja viikonloput oon mässäilly. No se linja pitää edelleen :P Ja viikonlopun ”mässäilyt” saattaa olla oikeesti ihan tervellisiä vaihtoehtoja. Viikonloput vaan antaa ihan erilaisen mahdollisuuden tehdä hyvää ruokaa ja niitä omia lemppareita, koska ruokaa ei tarvii tehdä kymmenelle, jotta Tuomakselle jää eväitä :D No siis ennen raskautta mun ruokailu on tosiasiassa ollu melko surkeeta. Aamupalaks kolme kuppia (pannua...) kahvia, lounaaks+välipalaksi Nutrilett ateriankorvikepatukoita 1-3 riippuen päivästä, iltapäiväkahvilla kello 14-16 välillä rahka ja marjoja ja kotiin päästyä tietysti lämmin ruoka. No niin… No tolle aamupalattomuudelle mulla ei oo mitän puolusteluja. Oon aina kamppaillu sen kanssa ja en vaan koskaan saa ruokaa alas aamuisin. Oon ihan ikionnellinen, että nyt raskauden myötä oon alkanut syömään kunnon aamupalan joka ikinen päivä, koska tulee niin järjettömän huono olo, jos ei syö. Toivon etten enää ikinä opeta kroppaani siihen, etten syö aamulla! No sitten noi Nutrilett patukat…. No ensin työpaikan vaihdoksen jälkeen kävin aina lounaalla. Lounastauko, kun on tasan 30min ja siinä ajassa pitäisi keretä kävelemään lounaspaikkaan, jonottamaan ruokaa, syömään ja kävelemään takas….välillä sille itse syömiselle jäi 5min. aikaa ja loppupäivän oli paha olla ja oksetti sekä vatsaan sattu. Sitten päätin jossain vaiheessa kokeilla noita patukoita, koska olin niitä jo aina sillon tällön syönyt ja ne oli näppäriä aina laukussa, jos tuli järjetön nälkä. Pikkuhiljaa huomasin, että pärjään vaan niillä ja ei tullut enää pahaa oloa pikaruokailun jäljiltä. Tätä rataa jatkoin n.1,5vuotta. Eli siis ei aamupalaa ja päivällä vaan ateriankorvikkeita. Arvatkaa oliko helppo opetella tästä pois ja arvatkaa sainko pikkusen ripityksen aiheesta ekalla neuvolakäynnillä? jep :D 

RV 10+5

No sitten se raskauden aikainen ruokavalio. Aamupalaksi juon edelleen sen tutun kahvikupillisen, mutta en pannullista! Sitten rahka ja joinain aamuina muutama ruisleipä. Bussimatkalle teen mukaan hedelmäsmoothien ja töissä mulla on aina kasa baanaaneja, joita syön siinä päivän mittaan. Lounaalla käyn salaattipaikassa (silläkin uhalla, että ruokatauko venyy), jossa syön aina kana tai kalkkunasalaatin, joka on super täyttävä! Lämmintä ruokaa en edelleen kykene päivällä syömään, mutta toi on mun mielestä hyvä vaihtoehto :) Sitten iltapäivällä edelleen se rahka ja tasasesti niitä banaaneja, muita hedelmiä ja välipalakeksejä aina, kun nälkä yllättää. Sitten kotona lämmin ruoka, kun sen oon kerennyt ensin kokkaamaan. Eli siis paljon parempi ja tasapainoisempi vaihtoehto, kun tuo edellinen! Viikonloppuisin edelleen samalla linjalla eli vähän kivempia herkkuja :)

RV 13+1

No sitten siitä ulkonäöstä muuten. Aloin olemaan ensimmäistä kertaa aikuisiällä melkolailla tyytyväinen ulkonäkööni viime tammikuussa. Työpaikan vaihdoksen jälkeen, kun aloin pikkuhiljaa muuttamaan ruokailutottumuksia ja muutenkin sain normaalin rytmin elämään työaikojen muutoksen kautta, niin painoa tippui ilman sen kummempia pinnistelyjä ja liikkumisia 11kg. Tammikuussa huomasin, että jalkaan menee taas yhden koon pienemmät housut ja ne housut, jotka ostin pankkiin mennessä tippui jalasta, niin sain aivan mielettömän spurtin! Olin päättänyt, että nyt jos koskaan saan itteni hyvään kuosiin ens kesäksi! Tykkään juosta, joten ajattelin, että heti, kun pakkaset hellittää niin alan lenkkeilemään kunnolla ja keskityn ruokavalion muutokseen vieläkin paremmin, jotta saan nipistettyä vielä ainakin 5kg ja bikinit ei olis enää niin vastenmielinen ajatus. No se  haavehan kaatuikin sitten nopeesti tietoon raskaudesta :D Ekoina viikkoina ajattelin, että no ihan sama! Nyt sitten voi hyvällä fiiliksellä hieman lihoa lisää eikä oo niin paljon väliä ja siirretään tota ajatusta vaan hetkellisesti eteenpäin. No sitä ajattelua kesti sen muutaman viikon, kunnes se ahdistus tuli. 

RV 14+0

Mulla on ollut tietty tasakymmenyksen painoraja, jota en haluu enää koskaan ylittää. No nyt, kun raskaus on  puolessa välissä ja viime neuvolakäynnillä se oli napsahtanut rikki, niin kyllä siinä meinas itku päästä. Joo tiedän ettei tää oo lopullinen tila, mutta kyllä se vaan harmittaa. Siihen päälle, kun tuntuu, että on muutenkin aivan järjettömän turvonnut ja sukatkin jättää painaumat nilkkoihin, niin voin sanoa, että olo on kaikkea muuta, kuin kaunis ja terve. Rintsikoihin on pitänyt ostaa jatkokappaleita ja vanhat ihanat kesävaatteet meinaa ratketa, kun niitä kokeilee päälle. Missä on se hehku ja hyvä olo? Siitä ei oo tietookaan :D Meinaan myös mun naama laittaa vastaan ja mätäpaiseiden määrä on nykyään vakio. Valju mätänevä naama, jokapuolelta turvonnut keho ja päälle menee vaan tylsät ja yksväriset vaatteet. En oo koskaan elämässäni tuntenut itteäni näin harmaahiirulaiseks ja pallukaksi. Luojan kiitos tällä kaikella on maailman paras tarkotus <3 Ilman sitä tietoa varmaan masentuisin täysin.

RV 14+2

Sitä niin kuvittelee ruusunpunaisten lasien läpi, että raskaus on ihanaa ja helppoa aikaa, jolloin vaan hehkuu niin sisäisesti, kuin ulkoisesti ja saa vaan söpön mahan, joka jää laitokselle samalla, kun syntyy maailman upein luomus. No noin sitä voi ajatella, niin kauan kunnes tilanne omalle kohdalle osuu :P Ei vaan. En siis tietenkään yleistä, vaan puhun vaan omasta kokemuksestani. Jokainen raskaus on erilainen ja jokaisen kroppa reagoi eritavalla muutokseen ja hormonien määrän. Mulla on nyt vaan käynyt hieman huonoa tuuria ja oon turvonnut, kun pullataikina. Ensin järjetön paha olo ja luulin kuolevani, sitten hetki niin, että kaikki hyvin ja sitten järjettömät kipuilut ja supistelut eikä voi liikkua, kun hetken kerrallaan. Mites toi toinen puolisko menee? Kauhunsekaisin tuntein odotan tulevaa :D

Tähän jo oman pään sisällä pyörivään ahdistukseen, kun lisätään muiden kommentit, niin välillä tuntuu, että haluis vaan kadota jonnekkin mettän keskelle loppu raskauden ajaks, niin ettei kukaan nää. Tuntuu välillä, että raskaana ollessa on täysin vapaata riistaa ja kaikki kommentit on sallittuja. Välillä toki joku sanoo jotain kaunista, josta saa hetkellisen hyvänolon buustin, mutta kyllä ne ihmisten kommentit ulkonäöstä on suurimmaksi osaksi ihmetteleviä ja ajattelemattomia, varsinkin päin naamaa sanottuna. Vielä näissä hormonihuuruissa sitä tuntuu, että ottaa jokaisen ”Onpas sulla jo iso maha, millon se laskettu aika olikaan?” ”Ootko varma ettei siellä oo sittenkin kaksoset?” "Ei kyllä tolla ja tolla ollu noin iso maha tossa vaiheessa!" tai ne suoraan sanotut ”Herra jumala, kun sun naamas on levinny” ”Meinasitko kuinka paljon kiloja kerätä raskauden aikana?” ihan liikaa itteensä. Tuskin nää ihmiset tarkottaa pahoittaa mieltä, mutta niin siinä valitettavasti vaan käy. Sitä vaan yrittää hymyillä ja sanoa, että joo haha onhan se kasvanu ja purra hammasta ettei itku pääse. Mun mielestä pitäis olla ihmisillä joku sisään rakennettu ajatus siitä, että kannattaako raskaana olevan ulkonäköä kommentoida ja mahan kokoa ihmetellä aina ääneen. Toki noista vois olla ottamatta niin paljon itteensä, mutta voi kuulkaa kokeilkaa ite näissä hormonihuuruissa ottaa kaikki vaan läppänä ja naurahtaa päälle! Voin kertoo ettei onnistu :D


RV 20+1

Että sellasta kitinää tällä kertaa! Ehkä sitä vielä jossain vaiheessa osaa arvostaa tätäkin muutosta ja tuntea itsensä kauniiksi myös muutoksen kourissa ja hieman erikokoisena. Tällä hetkellä se tuntuu hyvin hyvin kaukaiselta, mutta onhan tässä vielä hetki aikaa ;) Kaiken tän sanottuani haluun vielä tarkentaa tilannetta. Kitinästä huolimatta en oo siis asiasta ”ranteet auki” masentunut, välillä vaan harmittaa. Enkä ole kenellekkään vihainen sanomisista, en usko, että pahalla kukaan mitään tarkoittanut. Halusin lähinnä kirjoittaa näitä fiiliksiä ylös, kuten muitakin tähän ensimmäiseen raskauteen liittyviä hyviä sekä huonoja hetkiä. Kaikesta huolimatta, mun päällimmäinen tunne on onnellisuus ja kiitollisuus tilanteesta. Ollaan yhdessä luotu jotain kaunista ja ainutlaatuista, enkä malta odottaa, että nähdään se rakkauspakkaus ja ollaan yhdessä onnellinen perhe. Itse rakastan mun mahaa ja kaikessa suuruudessaan se on ihana ja täysin oikeen kokonen, vaikka välillä kiukuttaa, kun vaatteet ei mee päälle :D Kuitenkin lopulta se on vaan kroppa ja vaan ulkonäkö, jotka saa takaisin tän jälkeen tekemällä töitä ja elämällä terveellisesti uudenlaista arkea ;)

2 kommenttia:

  1. Omat raskausajan mielitekoni olivat Granny Smith -omenat ja salmiakki, jota Ukkokullan piti hakea joskus yömyöhällä kioskilta ;D ei tehnyt hyvää verenpaineelleni ja neuvolatäti "kiitti " ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Mä aina vihjailen että nyt tekis mieli sitä ja tätä..."muutaman" kerran kanssa tuo mies kipassu siwasta suklaajätskiä alussa ;P Nyt se mieliteko on menny ohi, mutta ootan innolla, että mikä on seuraava ihan ehdoton noitten banaanien rinnalla :D

      Poista