Kaksplus.fi

keskiviikko 26. elokuuta 2015

I did it!

Vastoin kaikkia päässäni pyöriviä ajatuksia ja parempaa tietoa järjettömän kamalasta olosta tän jälkeen, päätin lähteä maman kanssa pyörähtämään Hesassa. Tää oli sellanen "pikkupirun" ja "pikkuenkelin" taisto, jotka kuiskutteli olkapäillä mielipiteitään asiasta :D Oli sitten meinaan sellasta vaappumista ympäriinsä, että oksat pois! Normaali tilanteissa mä ”juoksen” ja mama joutuu aina huutelemaan perään, että odotatkos vähän, kun on meno päällä… No se tilanne on nyt aivan päinvastainen ja meikäläinen lyllertää mummovauhtia eteenpäin ja huutelee maman perään :D Niin ne osat vaihtuu ;) Meillä oli siis tarkka suunnitelma: Vuitton, Férrer ja sitten kotiin! No alkuperäisenä ajatuksena oli pienimuotoinen sukulointi tuohon loppuun, mutta kuten jo arvasinkin, niin eihän mun kunto enää kestänyt sellaista :/ Kärsin siis nahoissani, mutta tein sen ja hain mun kauan haaveilemani ja säästämäni laukun ja oon iloinen kaikesta huolimatta, että lähdin sen hakureissulle :)

Megapallo RV 33

MACin Hue-sävyn alla Lumenen huultenrajaus sävy 2. Tuolla saa myös nätin lopputuloksen ja hieman erilaisen, kuin pelkällä nudella :)

Lähdettiin siis aamupäivästä kohti Helsinkiä ja ajomatka sinnepäin meni hyvin! Pysähdyttiin matkalla, jotta sai jalotella ja aamuinen panadol vaikutti vielä hyvin. Kun saatiin auto parkkiin, niin suunnistettiin ensimmäisenä sinne mikä oli koko homman pointti eli Vuittonille :) Saatiin samantien palvelua ja lähestulkoon heti kummatkin koot laukusta nähtyäni päädyin tuohon alkuperäiseen haaveeseen eli Speedy 30. Pohdin siis vielä 30 ja 35 välillä, mutta tuo 35 olisi heti ollut sen verran isompi, että se olisi taas kerääntynyt täyteen tavaraa, ollut liian painava kantaa ja se ongelma mikä Neverfullin kanssa on ollut, niin olisi vaan tullut eteen tän kanssa. Samantien siis tuo 30 koko tuntui omalta ja näppärältä sekä toimii varmasti ”mammalaukkuna” hyvin, kuten olin ajatellut :) Kyseessä on siis olkahihnallinen Bandouliére malli.


Laukun lisäksi mulle tarjottiin pientä pussukkaa tuonne sisälle, kuten jo Neverfullin ostovaiheessa. Se olisi ollut näppärä ja vielä joskus senkin kyllä hommaan ;) Sen lisäksi katselin erilaisia lompakoita. Oon käyttänyt vuosia isoja lompakoita, enkä osaisi enää ihan pientä ottaakaan käyttöön. Tuo perus Zippy lompakoista vaan oli jotenkin aivan liian suuri. Avulias myyjä ehdottikin sitten sirompaa, mutta edelleen isoa vaihtoehtoa eli Clemenceä ja se oli kuin tehty mulle! Clemencen sisusta on myös ihana punainen tuossa Damier Ebene kuosissa, kuten laukuissakin. Lompakkoon mahtui myös puhelin, sen sirosta ulkomuodosta huolimatta ja on näppärä pikaisilla kauppareissuilla, kun puhelimen voi sujauttaa lompakkoon ja napata vain avaimet sen lisäksi mukaan :)


No minähän rakastuin tietysti lompakkoon, mutta budjetti oli tasan eurolleen tuon laukun verran. Tässä kohtaa, kun olin juuri sanomassa myyjälle, että kiitos, kun näytit tämän, mutta ehkä ensi kerralla, niin mama sanoo, että saat valita itsellesi lompakon synnytyslahjaksi häneltä. Siis, että anteeks mitä mä just kuulin?!?! :D En osannut kyllä odottaa tuollaista käännettä meidän reissuun, mutta voi pojat mikä pikkutytön virne mun naamalle nousi, kun olin ensin muutamaan otteeseen tivannut, että ootko nyt ihan sata varma :D Kiitos siis rakas mama tuhannesti <3 Kotiinkin kun pääsin ja esittelin päivän saldon, niin sanottiin, että noni nyt on ihan viimesen päälle kaikki ;)





Shoppailu euforiassa lähdettiin siis käppäilemään poispäin Vuittonilta ja matkalla oli ihan pakko pysähtyä ottamassa maailman parhaat Frappucinot Starbucksista! Toi on vaan niin järjettömän hyvää ja antoi hyvän mahdollisuuden istua ja levätä hetken aikaa :) Luojan kiitos tälläistä mahdollisuutta ei oo Tampereella tai mulla olis tuplasti näitä raskauskiloja jo plakkarissa :D

NAM NAM NAM <3 Arvatkaa kumpi on mun :P

Minimoitiin kävelyt ja auto meillä oli Stockan parkissa. Oltiin siis siinä hollilla koko ajan. Kahvien jälkeen pyörähdettiin itse Stockmannin alakerrassa sekä päätettii jäädä Stockmann Delin terassille lounaalle. Varmasti olisi löytynyt, jokin erilaisempi ja kivempikin vaihtoehto lounastaa, mutta muiden ruokailijoiden salaatit näyttivät hyviltä ja mitä vähemmän askelia tällä reissulla, niin sitä parempi ;) Aina kuvaan kaiken ja myös syötävät, mutta nyt se jostain syystä jäi… liekö syynä juuri tehtyjen ostosten aiheuttama ajatuskatko? :D Syötiin siis maittavat kanasalaatit kivennäisveden kera.

Salainen peiliselfie :P

Tää tuli kyllä kuvattua, mutta ruokaa ei :D

Tän jälkeen mun puhti ja panadolin vaikutus oli tiessään. Alkoi jo olla sellainen olo, että voikun oma sänky olisi tuossa kymmenen askeleen päässä…tai no pikemminkin viiden… tai ihan jos joku kantais mut sinne :D Päivän viimeinen panadol naamariin ja päätin, että haluan vielä kaikesta huolimatta kurkata Férrerin tarjonnan, koska milloin mulla on seuraavan kerran mahdollisuus tälläiseen reissuun? Ehkä ensi kesänä, jos sillonkaan. Hypättiin siis autoon ja ajettiin Férrerin ovelle. Sieltä tarttui vielä mukaan ihana raitaneule, joka meni hienosti mun mahan kanssa, mutta on vieläkin upeempi ilman sitä ;) Ei ollut hinnalla pilattu, joten se vielä tarttui reissusta mukaan ja sitten nokka kohta Tamperetta ja nopeasti! 

Neule ei todella pääse oikeuksiina näissä kuvissa ja näyttää tylsältä, mutta kuvailen sen paremmin, kun saan päälle neuvolareissulle :)


Kotiin, kun pääsin niin luulin, että kuolen. Koko seuraavan yön heräilin erinäisiin kipuihin ja olo oli tuskaisempi, kuin pitkään aikaan. Oliko taas fiksua? EI! Oliko se sen arvoista? Todellakin ;) Nyt voi hyvillä mielin jatkaa tätä koko kesän kestänyttä makoilua neljän seinän sisällä, kun on ”tärkein” juttu hoidettu altapois :P 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti