Kaksplus.fi

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Meinaan kesä raskaana? No vaihtelun vuoksi voisin aloittaa tästä ”kesästä”. Siis että mikä kesä muka? Kesä on se hetki, kun pitäis nauttia koko vuoden edestä; syödä terassilla hyvässä seurassa, istua piknikillä pelaten korttia, käydä erilaisissa tapahtumissa, festareilla ja nauttia joka ikisestä auringonsäteestä ja auringonlaskusta. Näillä sitten jaksaa taas tummenevat syysillat, synkän talven ja loskan. Missähän nyt on ollut se kaunis ja virkistävä kesä? Jaa a.. Ajattelin vielä, että no helpolla pääsee, kun voi oleskella vaan kesämekoissa ja ei haittaa vaikka vähän kirraa mahan kohalta, kun on kesä niin helppo keksiä ”äitiysvaatetta” niin ettei niitä tarvii ostaa. No onneks ostin! Ainakin muutamia housuja, koska ilman pitkiä housuja ei oo kauheen monena päivänä selvinnyt. No sanotaanko, että toisaalta tässä himassa on menny vähän piukeet lököhousut oikein näppärästi :P 


Kesälomaa tänä kesänä oli huikeet kaks viikkoa ja niistäkin meni suurin osa heikossa hapessa. Onneks lähdettiin sinne Roadtripille, koska se oli meidän viimeinen reissu kahdestaan :) Siltäkin kannalta ollut tylsä kesä, kun ei oo sellasta lomailufiilistä saanut missään vaiheessa päälle. Josko ens kesänä sitten paremmalla onnella.

Kesälomareissun fiilistelyä :)

Tänä kesänä en oo edes uimaan päässy. Parasta kesässä on ollu aina, että pääsee koirien kanssa lillumaan järveen. Muutama vuosi sitten se raja oli aina vappu eli silloin viimeistään talviturkki pois! Sitten se muuttui juhannukseksi, viime kesänä venyi helteille asti ja tänä kesänä ei ollenkaan? :D Musta on tullu nössö. Tosin nyt en kyllä kaipaa yhtään supistuksia lisää laukaisevaa toimintaa! Eipä kyllä tuo mun mieskään oo käyny vielä uimassa tänä vuonna (ainakaan tietääkseni) vaikka viime vuonna meni lähes pakkasella juhannuksena Nemon kanssa :P

Tosin nythän se alkaa vaikuttamaan, että tuo loppukesä-alkusyksy olis lämpimämpää, kun muuten kesällä ollut. Mä rakastan lämpöä ja aurinkoa yli kaiken, mutta nyt oon ollut ihan kiitollinen tästä säästä. Vaikka se vähän masentavaa onkin! Ne muutamat aurinkoiset päivät sai mut turpoomaan kahta kauheemmin ja tuntuu, että hengittäminenkin on vaikeeta, joten ihan hyvä näin. Uskomatonta, että mun lempi vuodenaika on tällä hetkellä lähellä kidutusta ja oon maailman kiitollisin, että ei oltu hommattu reissua tälle kesälle, vaikka tammikuussa vielä se harmitti aivan suunnattomasti, kun ne matkamessujen tarjoukset kolahti sähköpostiin. Tässä kunnossa, kun olis ”pitänyt” vielä jonnekkin mega lämpimään paikkaan lähtee viikoksi ”nauttimaan” niin voi halleluja :D

Kun sain tietää raskaudesta, niin ajattelin, että kesä sujuu lähestulkoon normaalisti. Terasseilla rampattais ihan yhtä lailla, siiderin vaan vaihtaisi limppariin tai kivennäisveteen. Keikoilla voisi käydä ja niistäkin poistaisi vaan sen sidukan sekä ylimääräisen hyppimisen ja pomppisen. Kyllähän sitä alkukesästä vois suunnitella vaikka jotain pieniä festareitakin! Viikonloppuja maalla puuhaillen kaikkia kesähommia ja leikaten nurmikkoa. Grillailuja ja pihalla pelailua aamuun asti. Sunnuntai aamujen piknikit puistossa Tuomaksen ja Nemon kanssa ilman kiirettä minnekkään ja auringosta nauttien. No toteutuko ykskään näistä asioista nyt kesän aikana? No eipä toteutunu ei… :/ Tuleehan noita kesiä, mutta eipä ne enää ole samanlaisia jatkossa. En väitä, että se olisi huono asia, päinvastoin, mutta harmittaahan se ainakin tällä hetkellä hieman ettei tästä viimeisestä kesästä ilman vauvaa saanut nauttia tämän enempää. Kaikesta huolimatta koen, että meidän parisuhde on syventynyt näiden kuukausien aikana melkoisesti, vaikka näitä hauskoja kokemuksia ei tältä kesältä olekaan yhdessä. Omanlainen muistohan tälläinenkin kesä on… :D Tehdään sitten niitä hauskoja juttuja jätkän kanssa ensi kesänä kahta kauheemmin ;)

Pallomaha RV 32

Lääkäri antoi siis tuomion loppuajasta ja tavallaan mammaloma alkoi nyt. Muutama viikko tässä olisi vielä ollut työaikaa, mutta tehdään sitten mammaloman jälkeen sitäkin kovemmin töitä ;) Selasin just kalenteria läpi ja aikalailla puolet raskaudesta pystyin olemaan töissä ja puolet sitten meni kotona. Alun muutaman hetken pahoinvointien jälkeen oli siis se hyvä hetki, jolloin ajattelin, että tilanne etenee aivan normaalisti. Sitten alkoikin se alamäki toukokuussa ja loppua ei näy. Välillä on ihan ok päiviä ja välillä vois itkeä 24h putkeen. Mitäs se itku auttaa? Ei mitään, mutta eipä sillekkään mitään voi. Puhdistaa kyynelkanavia ainakin, jos ei muuta ;) Onneks sitä aina jossain vaiheessa iltaa tajuaa, että kaikki tää kestetään maailman parhaan asian takia, joten se helpottaa oloa hieman :) Tänään siis käväsin töissä moikkaamassa työkavereita ja viemässä avaimet pois, hui! Sen jälkeen ei ookkaan pystynyt, kun makoilemaan ja pelkään mitä tuleva yö ja huominen tuo tullessaan. No onneks ei tarvii huomenna tehdä yhtään mitään :)

RV 32

Kiitollisin oon Tuomaksesta ja sen suhtautumisesta kaikkeen. Oon aina pelännyt omalla tavallaan raskausaikaa ja mitä parisuhteelle tapahtuu. Juokseeko toinen päättömästi baareissa ja tulee aamun pikkutunneilla viinalta haisevana herättämään? Tai onko se toinen osapuoli ajattelematon ja vähättelee näitä tuntemuksia ja mulkasee vaan, jos jostain uskaltaa valittaa? Mä oon selkeesti ajatellut asian hyvin hyvin väärin ja nähnyt sekä kuullut aivan ääripäästä olevia esimerkkejä, kun toi on ollu mun ajatus ja pelko :D En vois olla ylpeempi tuosta tulevasta isukista <3 En oo kertaakaan ”joutunut” kieltämään ottamasta olutta, päinvastoin oon joutunut tuputtamaan, että ota nyt jumankauta yks viikonloppu olut, että saa noi monta kuukautta jääkaapissa olleet tölkit pois vihdoin sieltä :D Tuomas on myös täysillä mukana joka ikisessä vauvaan liittyvässä asiassa ja mielipiteitäkin löytyy…välillä vähän liikaakin :P Luojan kiitos! Olis ihan kauheeta, jos toinen vaan sanois, että ihan sama, hommaa mitä hommaat ja joo joo. Näitä oloja ja kipuja on kenenkään vaikee ymmärtää, jos ei oo ite henkilökohtaisesti kokenut. Silti koen, että oon saanut tukea asian tiimoilta eikä mua oo vähätelty missään vaiheessa. Toki, kuten ollaan puhuttu, niin onhan tää mulle tietysti konkreettisempaa vieläkin. Vähitellen tulee todellisemmaks tuolle miehellekin, mutta varmaan se lopullinen ahaa elämys: ”ei hitto mustahan tulee isä”, on vasta sitten synnytyksessä ja muodossa: ”ei hitto mustahan tuli isä” :D. Long story short: mun rakas lapseni tulee saamaan maailman parhaan isän ja oon maailman onnellisin siitä :) <3

<3

Jaahas mun ”surkee kesäkeli ja surkeeta kun mitään ei voi tehdä ja voihan surkeus” postaus menikin hempeilyks, haha :D Noh, positiivisuuden kautta ;) Se on kuitenkin se mikä tässä pitää järjissään. Toivon myös todella, että seuraava raskaus tulee olemaan aivan täysin vastakohta tämän kanssa, jotta siitä pääsisi paremmin nauttimaan. Aina saa olla haaveita :P Vastakohdista puheenollen on kesän summauksen aika. Omalla tavallaan tää on ollut kurjin ja masentavin kesä, mitä oon koskaan kokenut. Toisaalta taas ihanin, koska ilman tätä kesää ei olisi mitä odottaa muutamien viikkojen päästä ja oonhan mä oppinut kauheesti tän kesän aikana. Äitiydestä, vauvoista ja itsestäni. Aina sitä on miettinyt, että minkäköhänlaista on olla raskaana ja mitäs siellä neuvolassa tehdään jne. No nyt mä tiedän! Melkein liiankin hyvin :D 

Oon myös oppinut vähän jarruttamaan kaiken kanssa. Ennen olin aikataulujen ja kalenterin orja. Kaikki piti tietää ja suunnitella kuukausia etukäteen tai ei tullut mitään mistään. Kaikin puolin oon ollu koko ikäni aivan järjetön stressaaja. Pakko myöntää, että kyllä tää raskaudenkin alku on mennyt aika samalla linjalla. Nyt oon pikkuhiljaa osaanut löysätä ja oon hyväksynyt kohtaloni; ei sitä ahdistumalla ja stressaamalla ainakaan olo parane. Nyt, kun ei vaan voi muuta, niin pitäis osata nauttia edes tästä olemisesta. Tää taitaa olla ainutkertanen mahdollisuus pelkkään olemiseen! :D Ja sitä ei kestä enää kauheen kauan kuitenkaan. Mulle on hoettu miljoonaan otteeseen, että koita nyt nauttia raskaudesta kaikesta huolimatta. Enpä oo keksiny vielä asiaa mistä nauttisin, mutta ehkä se on just tää! Pelkkä oleminen! Niinä päivinä siis, kun ei satu taukoomatta ihan joka paikkaan ja ruoka pysyy sisällä :D Pitääkin koittaa muistaa, kun sellanen tulee seuraavan kerran kohalle, että nautin sitten olostani ;)

Hyvin kaunis ripsetön (nyyh!) duckface :P

Sellaista siis tänne ja nyt vaan toivon, ettei hellekelejä tuu enää ihan kauheesti ja, että toi poika tulis vähintäänkin ajallaan maailmaan ja, että päivät kuluis nopeesti värityskirjan parissa! Noista on hyvä lähteä liikkeelle :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti