Kaksplus.fi

torstai 24. syyskuuta 2015

Jännän äärellä

Kuulumisten aika! Täällä elellään jänniä aikoja ja kohta taitaa olla pieni nyytti sylissä :) Laskettuun enää hetki ja siitä jos laskee maksimin yli niin kaks viikkoa päälle eli ei enää kauan joka tapauksessa! Jännittää päivä päivältä enemmän! Supistelujahan mulle on tullut jo liiankin alusta lähtien, mutta nyt ne on ihan eri sfääreissä. Varsinkin iltaisin on todella kipeitä supisteluja, jotka kestää muutaman tunnin. Tässä vaiheessa, kun kipu nousee siihen, että kyyneleet valuu silmistä, niin sydän alkaa hakkaa miljoonaa, että ”nytkö se on jo muka lähtö, oh my!”. Ainakin tähän asti ne on siitä vielä laantuneet :) Nyt, kun nuo on olleet noin kipeitä, niin tuli paniikki hoitaa kaikki hommat loppuun. Siis periaatteessahan meillä on ollut kaikki valmiina jo kauan, mutta ne viimeiset yksityiskohdat, siivoomiset jne. on olleet vielä kesken. Nyt päätin, että perjantaihin mennessä hoidan ne, jotta sitten saa tosissaan tulla ilman, että alan turhaan stressaamaan mistään :) Tosin se perjantai on huomenna ja mulla on hommat edelleen suunnitteluasteella... :D Tossa yks ilta, kun kärvistelin lämpötyynyn kanssa sohvalla, niin Tuomas kysyi muutamaan otteeseen, että pitääkö nyt lähteä sairaalaan. Mun vastaus oli, että ei todella, kun on suihkuseinä ja uuni vielä pesemättä, että jos nyt tulee ni ei tarvii tulla :D Näin siis täällä.

Kuva viime viikolta, RV 37
Muuten on mennyt lähinnä köllötellessä, telkkarin ääressä, kirjoitellessa ja puuhastellessa pikkuhiljaa. Mun toiminta on siis kun hidastetusta filmistä, mutta pikkuhiljaa oon hoitanut juttuja valmiiksi :) Koomisinta on ehkä, kun kaupassa mummotkin menee rollaattorilla ohi :D Pikkujuttuja oon kerennyt ompelemaan ja suunnittelemaan. Se on vaan harmi, kun tuon koneen kaivaa esille, niin eipä sitä malttais aina jättää hommaa kesken ja jatkaa seuraavana tai sitä seuraavana päivänä vaan kun ei jaksa/pysty istumaan paikoillaan. Yleensä se meinaan menee niin, että ompelee vaikka aamuun asti kunhan saa valmiiksi homman samantien :P Kärsivällisyyttä siis kasvatellaan täällä samalla!


Ultrassakin tuli tosiaan käytyä painoarviossa jo hetki sitten ja kaikki näyttää hyvältä! :) Jätkä on vain muutaman päivän verran kookkaampi, kun viikot. Eli siis kaikki hyvin sikäli, että ainakaan tuon takia ei tarvitse ennakkoon käynnistellä tai suunnitella sektiota. Saatiin myös maailman suloisin kuva pikkukaverista ja on ihan ilmetty isänsä <3 jopa pelottavan samannäkönen :P

Mun rakas perhe <3 ja nenien vertailu :D

Muuten oon vieläkin melkoisen rauhallisin mielin synnytyksen suhteen. Toki se jännittää! Mutta mitään ylitsepääsemätöntä paniikkia ei ole :) On vaan sellanen tsemppi päällä, että jos oon näin kauan kestäny tuskaa niin selviin siitäkin aivan varmasti hyvin! Sattu niin paljon kun sattu, mutta se tieto ettei se kipu kestä ikuisuutta on helpottava. Pitäiskö mun jännittää ja pelätä enemmän? Onks tää normaalia ettei osaa pelätä synnytystä? :D Se on varmaan se, kun ei tiedä mitä odottaa? Ainoo pelko on siis tällä hetkellä, että syystä tai toisesta mut tarvii nukuttaa tai leikata. Muuten ootan ihan rauhallisin fiiliksin tilannetta. Ehkä se paniikki tulee sitten, kun lähdetaan ajamaan kohti Taysia? :D

Eilen sain neuvolassa tiedon, että 90% todennäköisyydellä mulle ei voida laittaa epiduraalia. Oon tän asian tienny jo päivästä 1 alkaen, joten oon siihen jo asennoitunut läpi koko raskauden. Toisaalta oon myös helpottunut tiedosta…niin hullulta kun se saattaa jonkun mielestä kuulostaakin :D Jo ajatus järjettömästä piikistä mun selässä saa mut voimaan pahoin ja paniikki yltyy. Taitaa mennä mulla aikalailla samaan kategoriaan, kun tuo leikkaus- ja nukutuspelko.  Ultrassa lääkäri suositteli lähetettä pelkopolille tuon sektio pelon vuoksi, mutta neuvolassa, kun keskusteltiin ihan päällisin puolin asiasta, niin sain paniikkikohtauksen; itkin ja tärisin holtittomasti, päässä sumeni ja luulin koko loppupäivän oksentavani millä hetkellä hyvänsä. Ja mä sitten menisin juttelemaan aiheesta vielä yksityiskohtaisemmin? Ei ehkä se paras idea :D Sovittiin siis yhteistuumin, että parempi antaa asian olla, kun tahtotila on synnyttää alakautta. Siinä vaiheessa, jos hätäsektio tulee tarpeelliseksi niin eipä siinä muutenkaan kysellä, että pelottaako neitiä nyt tää nukutus tai veitsi vai ei :D

Pikkuhiljaa pitäis siis varmaan alkaa miettiä ihan todenteolla noita kivunlievitysvaihtoehtoja. Eilen siis oman neuvolatädin kanssa aiheesta keskusteltiin, mutta en päässyt oikein mihkään lopputulokseen muun, kuin ilokaasun suhteen. Sitä siis naamariin ainakin! Kaikkia, jotka sisältää neulan tai veitsen tai mitään vastaavaa haluaisin jättää pois. Se tosin luultavasti mieli muuttuu siinä itse tilanteessa ja neulan koosta riippumatta oon valmis kaikkeen :D Sitä ei siis tiedä ennen itse h-hetkeä. Onneksi valmiudet on kaikkeen ja taidan mennä sillä periaatteella, että kyllä se kroppa sitten kertoo, kun on tarvetta jotain tehdä. Kuuntelen siis kehoani ja otan ohjeita ja ideoita vastaan kätilöltä. Eipä sitä synnytystä pysty muutenkaan etukäteen päättämään, että miten se menee ;)

Edelleen hyvin ristiriitaisissa fiiliksissä täällä olen. Toisaalta toivon, että tulis nyt jo vaikka heti tänään ja toisaalta toivon, että ei ainakaan yhtään ennen laskettua. Eli siis ei mitään ”nyt kiire äkkiä”-fiilistä asiasta oo! Mikä on mulle harvinaista :D Mielelläni tässä vielä hetken valmistaudun henkisesti asiaan, mutta tulee ihan sitten, kun on tullakseen! Nyt kun viikotkin on sillä mallillaan että tosiaan saa syntyä ihan omaan tahtiinsa :) Ajatuksen tasolla oon valmistautunut siihen laskettuun, mutta samalla mulla on ollu alusta lähtien sellanen olo, että tää kaveri tulee syyskuun puolella. En tiedä mistä tällänen fiilis kumpuaa. No eipä tässä enää olis kun kuus päivää tätä kuuta jäljellä, että sitten näkee onko fiilis pitäny kutinsa! Tosin mun eka fiilis vauvan sukupuolesta oli myöskin tyttö, että sikäli... :D 

Löysin myös yllättäen mun vanhoja satukirjoja! Mun kaks lempparikirjaa lapsuudesta. Nyt ne odottelee tuolla Paltsin nurkkauksessa, että pääsevät uudestaan luettavaksi :) Näiden lisäksi lueskelin mun vauvakirjaa. Ei vitsit miten hauskoja juttuja siellä oli! Haha! ”Olit 1v 7kk, kun opit sanomaan "meesu" ja "dassun". Kun lähdettiin Datsunilla, niin osasit vaatia "meesun"” :D Mä oon selkeesti ollut vaativa nainen jo pienestä pitäen ;P



Kerkesin myös bongaamaan lähikaupasta taas ihanat Roosa nauha tuotteet! Ne on aina syksyn piristys, niin hyvän tarkoituksen, kuin hyvän värinsä vuoksi :) Hommasin siis tuon nauhan, joka koristaa nyt mun laukun vetoketjua, sekä heijastimen mikä menee joko omaan käteen tai rattaisiin näppärästi.



Tälläistä siis tänne kuuluu :) Odotusta ja valmistautumista. Vielä meinaan kyhätä muutaman postauksen ja sitten taitaa olla blogitauon aika. Hetkeksi pääsee keskittymään vain vauvaan; ennen ja jälkeen synnytyksen. Kaikesta huolimatta tää blogi on kaikessaan ollut mulle henkireikä, koska tykkään kirjoitella milloin mistäkin ja tähän saa mukavasti aikaa kulumaan. Saa myös hieman ylös niitä omia ajatuksia. Tulee myös silloin tällöin laitettua verkkareiden tilalle jotain muuta päälle ja pikkusen meikkiä naamaan, että saa muutaman kuvan…vaikka sitten vaan ihan tätä varten ;) Siitä sitten lisää siinä vaiheessa, kun tauon päätän aloittaa! Mukavaa loppuviikkoa kaikille :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti