Kaksplus.fi

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Mammalandian yhteistyöpostaus: Miten äitinä pidän huolen itsestäni ja omat voimavarat

Osa teistä onkin varmaan bongannut tuon Mammalandian logon tuosta blogin sivusta :) Vaikka vannoin samalla, kun raskausuutisesta kerroin, että pelkkää vauvablogia tästä ei tule, niin näin sitten kävi. No edelleen olen sitä mieltä, ettei tämä pelkkä vauvablogi ole ja varmasti aiheet tulee edelleen olemaan laidasta laitaan päiväkirja tyyppisesti, kuten tähänkin asti. Nyt viime aikoina aiheet ovat kallistuneet vain sinne perhe/vauva puolelle, koska eipä tässä muutakaan mielessä ole näin kotona maatessa :) Aivan varmasti aiheet muuttuvat takaisin monipuolisemmiksi, kun pikkukaveri syntyy ja pääsen hieman liikkeellekin täältä sohvan pohjalta.



Meitä on Mammalandiassa useampi bloggaaja ja täältä pääset tutustumaan myös muiden blogeihin. Sovimme, että jokainen meistä kirjoittaa tuosta otsikoimastani aiheesta, joten kannattaa lukea myös muiden mietteitä samasta aiheesta! :) Mun mielestä on hauska idea, että aina silloin tällöin kirjoitetaan samasta aiheesta, niin on hauska lukea sitten, että mitä muut ovat mieltä samasta asiasta. Käykää myös kurkkaamassa Mammalandian facebook sivut, joissa lisää perhe ja vauva aiheista juttua :)

Aiheen saadessani pohdin pitkään, että kuinka lähestyn sitä. Miten äitinä pidän huolen itsestäni ja omat voimavarat.. Ensimmäinen ajatus oli, että enhän mä vielä ole äiti! Entäs sitten miten olen pitänyt huolen itsestäni raskausaikana…nooo hyvin huonosti, jos rehellisesti sanotaan :D Mutta mennään sillä tällä kertaa ;) Hieman pinnallisempi lähestyminen mulla on myös mielessä aiheesta, mutta taidan jättää sen toiseen kertaan.


Nyt raskausaikana se itsestä huolehtiminen on hieman jäänyt olojen vuoksi. Ainoa asia mielessä on ollut selviytyminen päivästä toiseen. Yksi jaksamisen edellytys itsellä ainakin on ollut se, että asioista voi puhua toiselle. Kyllä sitä toki ystävistä kaipaa sitä juttuseuraa ja, että saa avautua asioista ilman moraalisaarnaa. En siis tällä tarkoittanut, että kotona moista saarnaa saisin :D On ihanaa, että pystyn jakamaan tuon miehen kanssa kaikki ajatukset ja itkemään sekä kiukkuamaan aiheesta kuin aiheesta, niin halutessani. Toki sanomattakin selvää, että saan erilaisia mielipiteitä ja on täysin erilasta avautua asioista ystäville, kuin miehelle :) Kummatkin siis ehdottoman tärkeitä!

Jaksamisen kannalta oon koittanut jättää turhat stressaamiset pois. Onko tää toteutunut täysin? Ei todella :D Mutta oon koittanut olla armollinen itelleni, vaikka sekään ei aina oo ollut helppoa. Stressaamisen aiheet vaan on vaihtunu erilaisiin. Niitä on ehkä useampia, mutta ne saa ”stressattua altapois” nopeemmin. Mielenkiinnolla odotan tälläisenä stressipallona, että millaista se sitten on, kun pikku kaveri syntyy ja taas muuttuvat aiheet, joista stressata. Onneks jonkin verran oon osannut löysätä kaiken kanssa, kuten jo aikaisemmin oon maininnut, että ehkä mä opin pikkuhiljaa siihen stressittömämpään elämäntapaan :) Sitä odotellessa!


Jaksamiseen vaikuttaa aina myös tietyllä tapaa hemmottelu. Kuten jo huomasin (ja te myös varmasti) tuossa muutama postaus takaperin. Oon masistellut yksin täällä kotosalla nyt niin kauan ilman seuraa, että meinas jo kuppi kaatua nurin. Se viikkojen kurja fiilis muuttui hetkessä, kun pääsin näkemään ihania ihmisiä, juoruilemaan ja hemmotteluksi herkkuja sekä pikku jätkälle muistamisia <3 Mä koin sen hemmotteluksi isolla H:lla :) Tässä raskausaikana oon myös kerennyt muutamassa hoidossa käymään; alkuraskaudesta Tallinnassa sekä heinäkuussa jalkahoidossa. Näitä saisi olla lisää :P Tän haluaisin myös jatkuvan sitten vauvan syntymän jälkeen. Olisi ihana jos pääsisi muutaman kerran vuodessa joihinkin erilaisiin hoitoihin. Nyt oon ollut maailman huonoin sellaisissa käymään ja se on ollut yksi asia, jossa oon pihi. Sitä aina miettii jalkahoidon kohdalla, että ”njääh kyllä mä nyt ite vähän rapsin kantapäitä ja lakkaan kynnet”. Tai vaihtoehtoisesti, että ”äkkiäkös mä jonkinlaisen naamion heitän naamaan niin siinä on kasvohoitoa kerrakseen”. Jatkossa veikkaan, että se oma aika esimerkiksi tuolla jalkahoidossa on se tärkeämpi osa, kuin se itse hoito ja siihen on valmis panostamaan rahallisesti eri tavalla :)

Nyt raskauden aikana en ole päässyt juuri ulkoilemaan, joten se on kuin luksusta siinä vaiheessa, kun tuonne ulos pääsen! En malta odottaa sitä ensimmäistä vaunulenkkiä jätkän ja Nemon kanssa! Koen siis tuon voimavarana, että pääsen ulkoilemaan, saan raitista ilmaa ja kevyttä liikuntaa. Ollaan myös puhuttu, että otettaisiin yhteiseksi tavaksi käydä koko perheen voimin tuolla lenkkipoluilla, niin saadaan siinä samalla sitä yhteistä aikaa. Tässä ihan kotosalla varsinkin tuo alku on varmasti hässäkkää ja vain kotihommien suorittamista jne. Tuolla pihalla voi sitten unohtaa kaiken muun ja keskittyä yhdessäoloon eri tavalla :)


Nyt tosiaan neljän seinän sisällä makoilleena uskon myös sen, että pääsen liikkeelle ylipäätään tuovan lisää jaksamista arkeen. Haaveena olisi päästä jätkän kanssa ”reissaamaan” päivisin mahdollisimman paljon. Tarkoitan tällä siis erilaisia vauvakerhoja (kai jotain tälläsiä on? :D), joissa voisi käydä, vauvauintia, ystävien näkemistä kahvien merkeissä keskustassa, muuten vaan kaupungilla pyörimistä tai elokuvissa käyntiä. Varmasti jaksaa paremmin hoitaa ne pakolliset kotityöt, kun pääsee välillä poiskin kotoa eikä koko maailma enää pyöri näiden neliöiden sisällä.

Mä huomaan myös itse voivani henkisesti paremmin, kun huomaan, että kumpikin tekee parisuhteen eteen töitä. Silloin alkaa meikäläinen myrtsiintyä, jos menee vain möllöttämiseksi :D Ollaankin jo sovittu Maman kanssa, että heti, kun meistä tuntuu siltä ja mun kunto antaa periksi, niin aloitetaan käymään Tuomaksen kanssa kahdestaan kerran kuussa jossain ravintolassa syömässä ja Mama tulee meille siksi muutamaksi tunniksi jätkää hoitamaan :) Tästä en anna periksi vaikka rahatilanne olisi mikä! Se kahdenkeskinen aika on kuitenkin niin tärkeetä ja auttaa jaksamaan uutta arkea ihan eri tavalla :) Onneks ollaan kumpikin samoilla linjoilla tän asian kanssa ja onneks tuo Mama asuu noin lähellä, että päästään sitten lyhyelläkin varoituksella syöpöttelemään. Ensimmäinen ravintola on (ylläri ylläri :P) jo valittuna ja se on se mun kauan haaveileman Roast sekä pihvi! Ai kamala, meninkin ajattelemaan tota taas…. ei enää kauan!

Nyt raskausaikana ulkonäöstä huolehtiminen on jäänyt hieman vähemmälle, koska en oo kokenut pääasiaksi täällä sohvan pohjalla tai pönttöä halaten, että onko mulla ripset päässä ja tukka kiharalla vai ei :D Sitten taas äitinä koen, että noi asiat on tärkeitä. Oon aina halunnut tehdä tietyt efortit ulkonäköäni ajatellen ja en halua niistä tinkiä äitinäkään. Onhan se tärkeetä, että on itsellä hyvä olo omassa kropassa ja oman naaman kanssa, jotta jaksaa sitten olla se paras mahdollinen äiti. Onhan se jo itsetunnolle tärkeätä, että ne ulkonäölliset asiat on kunnossa ja tykkää omasta peilikuvastaan edes osittain. Varsinkin, kun alkuun se kroppa tulee olemaan hyvin erilainen, kuin ennen :) Pinnallista? Kyllä, mutta mitä sitten! Jokainen tyylillään. Tää on itseasiassa se aihe, josta ajattelin kirjoittaa enemmän vielä tässä lähiaikoina, joten palataan tähän vielä :)



Siinä hieman mietteitä raskausajan jaksamisesta sekä jaksamisesta äitinä. Täähän olisi aivan loputon lista, kun oikein alkaisi miettimään. Kirjoitan vielä tuon pinnallisemman version aiheesta lähiaikoina sekä sitten keväämmällä, että miten on tämän hetken ajatukset onnistuneet ja mitkä muut asiat ovat nousseet tärkeiksi ja varmasti jopa tärkeimmiksi, kuin nämä tähän kirjoitetut. Tää on tosiaan tällä hetkellä vielä tälläistä veikkailua, mutta hyvä, että tästäkin aiheesti tuli tälläinen postaus, että "uskoisin näiden asioiden olevan tärkeitä", kun niin monesta muustakin aiheesta jo on. Odotan innolla miten se todellisuus sitten vastaa tätä "haavetta" :)

4 kommenttia:

  1. Muistakaa tosiaan vaalia kahdenkeskistä aikaa , läpi vuosien ja alusta asti ❤️ Roastia suosittelen lämpimästi , hyvä ruoka ja mukava henkilökunta :) hyvää syksyä ja jaksamista loppumetreille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Se on kuitenkin se tärkein asia koko perheen kannalta :) <3

      Juu kerran siellä Roastissa sen ihanan pihvin syönyt viime helmikuussa ja siitä lähtien haaveillut syöväni sen uudestaan kera punkkulasin! :D

      Mukavaa syksyä sinnekin ja kiitos kovasti <3

      Poista
  2. Tsemppiä vielä loppuraskauteen! :) En malta millään odottaa, että pääsisin itsekin tuohon tilanteeseen ja äippälomalle... Tosin sitä ennen täytyy juhlia häitä ensi keväänä ja perheen perustaminen tulee vasta sen jälkeen. Ei siis niin ajankohtaista itselleni, vaikka vauvakuume onkin kova :D oletko vielä itse pohtinut, että palaatko takaisin töihin heti äippäloman jälkeen, vai pidätkö perhevapaita (vai mitä hittoo ne nyt onkaan) siihen perään? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Juu meillä oli myös täysin sama ajatus, että missä järjestyksessä asiat hoidetaan, mutta luonto päätti toisin :D

      No pohdittu on jonkin verran, päätöksiä ei vielä ole tehty :) Kumpikin haluttaisiin, että lapsi menisi hoitoon vasta, kun täyttää 2vuotta. Se miten tämä toteutetaan ja onko siihen rahallisesti mahdollisuutta onkin sitten eri asia. Onneks tässä on vielä aikaa miettiä, pohtia ja laskeskella :)

      Tsemppiä häiden järjestämiseen! :) Häät on niin ihania <3

      Poista