Kaksplus.fi

perjantai 18. syyskuuta 2015

My Look

Lupasin teille tuosta yhteistyöpostauksesta hieman erilaisenkin näkökulman. Postauksen ajatuksena on valottaa hieman, että mitä mä teen pitääkseni itsestäni huolen ulkoisesti. Eli siis tää on nyt se pinnallisempi lähestymistapa aiheeseen ja "paljastaa" mun feikkiydet samalla ;) Oon aina ollut melko epävarma itestäni ulkoisesti ja siihen lisäksi tuo painon kanssa jojoilu, niin itsetunto ei oo aina ollu ihan parasta luokkaa. Se, että itsetunto on parantunut vuosien myötä ei johdu vain ulkonäöllisistä valinnoista…tietenkään! Tärkeinhän on se, että oppii rakastamaan itseään juuri sellaisena kun on, niin huomaa, että muutkin rakastaa. No tää on välillä helpommin sanottu kun tehty. En halua nyt lähestyä aihetta niin syvällisesti, vaan tosiaan keskityn tuohon pinnallisempaan ulkonäkö puoleen. Oon tehnyt valintoja, jotka on buustannut mun itsetuntoa ja oon ylpee itestäni, että oon löytänyt sellaisia asioita, vaikka ne kuinka pinnallisia ja ”turhia” olisivatkin. Näitä asioita siis haluaisin myös äitinä pystyä ylläpitämään ja aionkin, jos vaan budjetti antaa periksi :)

Kuten jo oon kirjoittanut, niin ensimmäistä kertaa aikuisiällä aloin olemaan kroppaani ja painooni edes suunnilleen tyytyväinen viime tammikuussa. Huomasin miten tekemättä mitään suuria efortteja oli tullut muutos. Veikkaan, että suurin muutos oli työpaikan vaihdos ja samalla arjen tasapainottuminen. Vuorotyöstä säännölliseen työaikaan tarkoitti mun kohdalla parempia yöunia ja parempia ruokailutottumuksia, koska päivän pystyi aikatauluttamaan eri tavalla. Se johti siihen, että painoa tippui tekemättä mitään -11kg. Olo alkoi siis olla kaikin puolin kevyempi ja parempi :) No sitä iloa kesti hetken ennen vauvauutista :D 

Fiksummat kuvat tähän olisi ollut esim. 2012 ja Tammikuu 2015, mutta mennään näillä :) eli se hyvä alku!

Tuolloin alkuvuodesta olin myös päättänyt, että nyt, kun alku on jo näin hyvä, niin aloitan taas vaihteeksi tuon salilla käymisen ja haaveilin Fitfarmin Bikini Challenge valmennuksesta. Josko siitä olisin saanut sen alkusysäyksen, jolla saisin pidettyä liikunnankin osana arkea? No se haave tietysti kaatui myös… Tai no ei kaatunut vaan siirtyi :) Edelleen siis kovasti haaveilen, että pääsisin kyseistä valmennusta kokeilemaan. Se vaan pitää sitten rauhaksiin katsoa oman palautumisen ja muun uuden arjen muovautumisen kanssa, että mikä on oikea hetki moiselle :) Koen, että toi vois olla eniten se mun juttu, koska en tykkää yhtään noista ”hikoillaan porukalla” jutuista…tässäkin mielessä oon siis omalla tavallaan erakko ja haluun urheilla ja hikoilla yksin, oman musiikin kanssa ja tehdä omaan tahtiin. Siks kaikki mun ryhmäliikunta ja joukkuelaji testailut on jääneet just tasan siihen testailuun. Tän kanssa en ota mitään stressiä, vaan sitten kun on sellainen olo taas, että aika ja kroppa antaa periksi niin lähden kokeilemaan. En halua liian aikaisin lähteä tälle tielle ettei sitten käy niin, että tästä tulee pakkopullaa ja loppuu taas ennen, kun on edes alkanut :)

Kuva: fitfarm.fi

Mun ehdottomat kuukausittaiset ulkonäköön panostamiset on tähän asti ollut ripset sekä kampaajalla käynti. Ripsiä mulla on niiiiiin ikävä ettei mitään rajaa! Se helppous! Se, että näyttää hyvältä, kun katsoo peiliin. Sitä tunnetta kaipaan nyt kovasti. Mulla ei siis moneen kuukauteen oo ollut ripsiä, koska ne ei vaan enää yksinkertaisesti pysyneet mulla. Enkä siis nähnyt järkeväksi tiheentää huoltoväliä, koska oon ollut vaan kotona. Tuskin edes olisin pystynyt huollon ajan makaamaan paikoillani ilman kipuja, joten siksi siis tämä päätös. Saapahan kunnon tauon ripset, kun en oo ripsariakaan käyttänyt, kun maksimissaan yhden käden sormiin laskettavan määrän raskausaikana :) Odotan siis enemmän, kun paljon, että saan taas ripset päähän ja se oma tuttu naama katsoo sieltä peilistä takaisin. Ripsien myötä mulla on myös ollut itsestäni kauniimpi olo eli ne on olleet mulle yksi itsetunnon kohottaja jo pidempään :) Taas pinnasti ja turhamaista? Jep, mutta jokainen tyylillään.



Sitten ne hiukset. Oon vuosikausia värjännyt ite hiukseni ja nyt, kun oon löytänyt Sandran, niin en enää koskaan haluu palata siihen vanhaan! :D Olin siis päättänyt, että käyn ihan normaalisti kampaajalla raskausajan, kaikista keskusteluista ja mielipiteistä huolimatta. Mun normi väli on 8viikkoa tai vähän reilu. No eka kerta meni ihan hyvin ja osui just siihen, kun olin saanut tietää raskaudesta. Tokalla kerralla vähän alkoi illalla kotona päänahka kutiamaan. Kolmas kerta toden sanoi ja oli niin ikään viimeinen. Kirveli kaks päivää niin maan pirusti ja harmitti, kun tiesin etten enää uskalla värjätä :/ Samoin jouduin luovuttamaan ihokarvanpoistovoiteen jne. kemikaalien kanssa, koska iho ei vaan kestänyt enää. Eli siis nyt mennään mega juurikasvulla ja ennen jäbän nimiäisiä meen vaikka väkisin Sandran penkkiin istumaan! Josko sitä sitten taas näyttäisi ihmiseltä vaihteeksi. Se on kaunis tää tumma tukka, kun toi oma vaalee puskee tuolta läpi… Onneks osattiin tolla viimesellä kerralla vähän ennakoida tilannetta ja tukka on värjätty niin, että ylhäällä kiinni tai kokonaan auki esim. kiharoilla se ei näytä niin karulta. Sitten, kun laittaa vaan puolet kiinni tai yrittää kikkailla, niin se karu totuus paljastuu :D


Siinä on oikeestaan ne mun ehdottomat kauneusrutiinit, joista en halua luopua. Nyt on ollut vaan tauko ja koen ansaitsevani nuo asiat myös äitinä, koska kyllä äidinkin kuuluu näyttää hyvältä ;) Muuten kaikki ulkonäköön liittyvät jutut hoidan pihinä itse. Lakkaan itse kynnet, teen ne edellisessä postauksessa mainitsemani ”jalka- ja kasvohoidot” ja nypin sekä värjään kulmat. Noissa kulmissa oon kyllä niin surkee ja ne aina rehottaa… :D Innostuin siitä sokeroinnista, kun kokeilin nyt kesällä, mutta enpäs mä sellaista raaski alkaa harrastaa. Ehkä joskus myöhemmin! Toki tulee kokeiltua kaikkea suihkurusketuksesta ja geelilakkauksesta alkaen aina, kun oon bongannut kivan Groupon tarjouksen tai joku on suositellut jotain paikkaa tai hoitoa jne. mutta pysyvinä ja kuukausittaisina kauneusrutiineina on ollut vaan hiukset ja ripset nyt vuosia :)

Sitten ne pysyvämmät kauneusjutut. Aloitetaan vaikka näistä tatuoinneista. Mun mielestä tatuoinnit on kauniita ja rakastan joka ikistä mun kuvista. Ne on osa mua ja mun kauneutta ja tulee aina olemaan, niin isot kuin pienet tatuoinnit. Oon jo pitkään haaveillut muutamasta isommasta lisäkuvasta, mutta budjetti ei oo antanut myöden. Tai no olis varmaan antanut, jos en olis ostanut laukkua jne. :D Haaveena oli varata aika viime keväälle…no eipä muuten varattu… Tässä vaiheessa siis tein sen päätöksen, että tuon kassan voin hassata laukkuun ja säästetään sitten myöhemmin uudestaan siihen tatuointiin. Nyt vaan odotan, että kuvia saa taas ottaa ja otan aivan varmasti kummatkin mun haaveilemista ensi keväänä :) Tai no tuo imetys ja sen onnistuminenhan sen ajankohdan määrittelee tarkemmin, mutta pääpointtina ihan heti, kun se on mahdollista! Mä oon meidän perheessä se kummalla tatuointeja on ja en ainakaan osaa kuvitella, että Tuomas koskaan moista ottaisi.. no koskaan ei tiedä :P Mutta silti en oo saanut mitään saarnaa, että voisit rajottaa tai onks ihan pakko, vaan kyllä tuo mieskin mun kuvia kehuu ja pelkkää positiivista palautetta oon saanut kotona. Välillä jos oon vinkunu, että p*rkele, kun sattu taas, niin siihen kommentti ollut, että oma vika, mitäs menit :D

Apulainen rasvaukseen :P

Viimeisimmät kuvat <3

Sitten se toinen aavistuksen ”pysyvämpi” kauneusjuttu, jota pohdin pitkään, että kirjoitanko aiheesta ollenkaan vai en. Päädyin kirjoittamaan siitä huolimatta, että tiedän osan ihmisistä muuttavan mielipiteensä musta tän jälkeen tai muuten vaan kauhistuvan. Nimittäin huulet. Mun ulkonäön heikoin kohta on aina ollut huulet. Ne on ahdistaneet mua vuosia ja oon koittanut vaikka mitä kikkakolmosia turhaan, jotta saisin ylähuulen itselleni :D Ihan muutamalle lähimmälle oon asiasta kertonut ja toki, jos multa on asiasta kysytty, niin en oo koskaan kieltänyt mitään. Ne selän takana kuiskuttelut, että ”onko se ottanu botoxia” mua lähinnä on naurattanu. Ensinnäkin saa kysyä suoraan ja toisekseen mun suu ei liikkuis yhtään jos tosiaan olisin piikittänyt botoxia huuliin :D

Viimeisin hymykuva ennen pistoksia= ei ylähuulta :D


Edellisen illan sekä saman aamun tilannne ennen ekoja piikkejä :)


Astuin siis sellaiselle polulle Elokuussa 2013, josta ei oo paluuta :) Löysin mun vanhan päiväkirjan vuodelta 2006, jossa olin jo asiaa haaveillut ja siitä innostuneena Googletin kuukausia aiheesta, katsoin videoita ja kyselin eri klinikoilta asiasta. Parasta palvelua sain neulakammoisena ja asiaa enemmän, kun paljon jännittävänä KC Cliniciltä. Sain myös yksityiskohtaisen selostuksen, että mitä tuo piikki sisältää eli ei sitä botoxia vaan Restylane hoito sisältää hyaluronihappoa, jota ihmisen kehossa on jo valmiiksi. Mulle myös kerrottiin ettei nää pistokset saa aikaan pysyvää muutosta, vaan aine muuttuu vedeksi ja poistuu pikkuhiljaa. Siksi tätä pitää myös ylläpitää tietyin väliajoin, n. 8-11kk on ollu mun välit :) Sitten jos tuntuu siltä, että ei enää halua, niin sitten ei halua ja odottelee, että aine poistuu elimistöstä...tai no jokaisen elimistössä kyseistä ainetta on jo valmiiksi olemassa, mutta tuo efekti.


Sama ilta / Seuraava aamu

Mulle on laitettu joka kerta vähän erilaista ainetta täytteeksi. Ensimmäinen aine oli tietysti kevyin ja sitä laitettiin vaan sinne ylähuuleen. Vaikutus kesti vähiten aikaa ja lopputulos oli neutraalein. Näissä on vaan se, että mitä kevyempi tuote, niin sitä rajumpaa on ensimmäisen illan turvotus…aikamoinen fiilis, kun tuntuu, että suuhun on lyöty ja kovaa sekä juomat meni pillillä, kun huuli otti tölkin reunaan kiinni ja imeskelin jääpaloja ekan illan :D Tää eka tietysti myös jännitti eniten, koska ei tiennyt millaista se todella on. Sitten vielä pelkään ja meinaan pyörtyä, kun neula tulee edes lähelle mua, saati sitten naamaan, jaiks! Luojan kiitos tuo mun rakas mieheni oli mukana klinikalla eikä tarvinnut yksin käppäillä missään. Kyllä siinä meinas taju lähteä pistosten jälkeen. Suurimmaksi osaksi ihan vaan jännityksestä ja sen laukeemisesta :) Ei sillä, että toi millään tasolla mukavalta tuntuis... :D

Noin viikko ensimmäisten pistosten jälkeen :)

Tokalla kertaa laitettiin sitten pikkusen tujumpaa ainetta. Ja tälläkin kertaa vain ylähuuleen, kuten ekalla kerralla. No lääkäri ehdotti, että mitä jos pieni rajaus myös alahuuleen, mutta yhden huulen runnominen neulalla riitti mulle :P Sain kuitenkin tarjouksen, että saan vielä tulla viikon sisällä lisäampullin hinnalla laittamaan myös pikkusen tuonne alas…ja niinhän mä teinkin. Eli siis toka kerta sisälsi tavallaan kaksi….tupla ahdistus ja itku :D Tokat pistokset oli siis Huhtikuussa 2014. Tällöin myös kokeilin huulten puudutusta puudutusvoiteella ennen toimenpidettä. Ero ei lopulta lopulta ollut kummoinen. Kuitenkin ennen itse aineen laittamista tulee puudutuspiikit, joten jatkossa päätin, että kestän ilmankin, jos on kerta pakko tälläistä itselle tehdä :P

Heti pistosten jälkeen / Seuraava aamu

Pari päivää pistoksista

Viimeisin kerta mulla on takana sitten Helmikuussa 2015. Tällöin laitettiin sitä ”tujuinta” ainetta ja suoraan kumpaankin; ylä- sekä alahuuleen. Näiden kanssa mulla kävi vaan huono tuuri. Ensinnäkin jouduin siirtämään pistosten ajankohtaa alunperin tarkoitetusta ja ne osui just sellaselle perjantaille, kun olin lähdössä Lahteen. No kaikki varmaan muistaa alla olevat kuvat ja postauksen blogissa. Kyllä sitä melko sokee saa olla, jos ei tuosta huomaa noita huulia ;) Oon siis tähän asti selvinnyt noiden pahimpien turvotusten kanssa niin, että perjantaille aika ja koko viikonloppuna ei mitään erikoista tekemistä. Saavat rauhassa lasettua ja pehmentyä. Sitten, kun maanantaina mennyt töihin, niin eipä oo kukaan mitään huomannut…tai ainakaan päin naamaa sanonut :P Töissä toki ei tuukkaan pidettyä noin kirkkaita huulipunia, jotka korostaa huulia.


Toinen huono tuuri oli siis jäätävä mustelma huuleen. Näitä sattuu aina välillä ja ekasta kerrasta lähtien mua on varoteltu asiasta. No tällä kertaa siis sain jäätävän mustelman ja pääsen Emmin luokse Lahteen ja meillä on plääninä lähteä ulos….mitä mä teen? miten mä peitän tän? No jos et voi peittää sitä, niin korosta ja kunnolla ;P Tää oli siis mun taktiikka ja siks noissa kuvissa huulet överit ja ylikorostetut. Kauhee kasa pakkelia ja Joe Blascon tattoo coveria ja päälle kirkkainta mahdollista huulipunaa mitä sillä hetkelle löyty. Toimii :P Paitsi yön pikkutunneilla.... :D

Heti laiton jälkeen / samana iltana

Mustelman ohella aine siis aavistuksen ”vuoti”, joten taas seuraavan viikon perjantaina kävin fiksaamassa sen ja nyt ne on ihan täydelliset! Tääkin osui näppärästi just niin, että perjantaina pistokset ja lauantaina töissä Häämessuilla :D Eli siis kamala kokemus ja kaksi kertaa kolmesta oon käyny tuplana…hyvä minä :D Noiden helmikuisten piikkien jälkeen tosiaan olin enemmän, kuin tyytyväinen huuliin. Just sopivan kokoset, vielä luonnolliset ja itsetunto nousi kohinalla :) Täydellistä!

Viimeiset laitot ja fiksaus, samana iltana /seuraavana aamuna.

Parin viikon sisällä huulipunalla ja ilman :)

Tällä hetkellä siis tarkoituksena on vain ylläpitää noita eikä enää tujumpia aineita tai enempää ainetta. Vain siis ylläpito piikkejä silloin, kuin ne on tarpeen. Mähän jo kerkesin haaveilemaan, että otan noi ylläpidolliset piikit pari viikkoa ennen pikku kaverin nimiäisiä, jotta on sitten huuletkin priimakunnossa. Juu kävikö mulla mielessä, että eihän noitakaan saa tietysti ottaa samaan aikaan, kun imettää? No ei käyny ei. Raskaana ollessa on jotenkin itsestään selviä asiat, joita ei saa tehdä, mutta toi imettäminen taas…not so much! Joka asia on tarkistettava :) Onneks nääkin kerkee vielä ja tuskin vaikutus kerkee ihan täysin poistumaan ennen, kun pääsen piikille seuraavan kerran.

Nykytilanne ilman mitään huulissa ja huulipunan kanssa. Tästä huomaa hyvin miten paljon huulipuna korostaa tilannetta :)

Tää on monen mielestä turhaa rahanhukkaa ja kaikin puolin pinnallista ja turhamaista. Mun mielestä ei ole :) Tää on ollut aivan jäätävä buusti mun itsetunnolle! Sen, kun jo ekan kerran jälkeen huomasin, niin ymmärsin, että rahat meni just eikä melkein oikeeseen osotteeseen. Toiseksi toki miettisin tätä eri tavalla ja jo alunperin kahteen otteeseen jos Tuomas ei hyväksyisi asiaa. Joo itsellehän mä tämän teen, mutta jos Tuomas olis sanonu, että ”piiiiip idiootti et varmasti piikitä mitään tollasta tai mä en kattele sua enää”, niin olishan sitä miettinyt uudestaan tän asian tärkeyttä. Kuulostipas hassulta toi äskeinen, kun en osaa ajatella, että Tuomas mistään noin sanois :D No anyhow, oon siis saanu täyden tuen alusta lähtien tuolta mieheltä ja, kun kerroin, että vitsit kun on parempi olo itestään nyt, niin vastas vaan, että ”hienoa, sehän se tarkotus olikin”. Aivan :) Onneks voin kuitenkin luottaa siihen, että kaikesta huolimatta toi mies mulle sanoo, jos meinais mennä överiksi :D

Nykyäänhän tää on melkosen yleistä ja asiasta puhutaan jo ihan eri tavalla, kun jopa toi reilu pari vuotta sitten. Yleistyminen on ”aiheuttanu” myös sen, että näitä tehdään ties missä kauneushoitoloissa ja kosmetologien toimesta. Eihän siinä mitään pahaa ole, jos kosmetologi osaa asiansa. Itse koen kuitenkin, että voin maksaa tästä huvista aavistuksen enemmän ja käydä ihan plastiikkakirurgin vastaanotolla homman hoitamassa. Kertaakaan en oo katunut tuota pientä rahallista lisäpanostusta, jotta saan varmasti hyvät huulet ja ilman pelkoa lopputuloksesta ja infektioista. Oon siis tähän asti käynyt ja tuun jatkossakin käymään  KC Clinicillä Heikki Kupin piinapenkissä :) Tuossa  viimeisimmässä laitossa tein poikkeuksen ja kävin samassa paikassa sairaanhoitajalla ja lopputulos oli tuo mustelma. En väitä, että se olisi vain laittajan vika, mutta tosiaan jatkossa haluan vain lääkärin piikitettäväksi :)



Noniin, että sellasta tällä kertaa :P Siinä siis lueteltuna asiat mitkä mussa on feikkiä. Feikkiä kyllä joo, mutta en niitä piilottele, kadu tai aio lopettaa :) Pahoittelut vielä huulikuvien "kökköydestä". Ne on siis tarkoitettu alunperin vain omaan käyttöön muistoksi, kun olin päättänyt etten aiheesta koskaan kirjoita tai julkisesti huutele, mutta mielihän muuttuu...pitäisi muistaa useammin :P Jännittyneenä odotan, että miten hyvin pystyn pitämään näistä jutuista kiinni nyt vauvavuotena. Onko mulla rahaa ja aikaa pitää itseni kuosissa ulkoisesti kuten tähän asti? Nää on kuitenkin ne asiat, joista sitten tingitään ensimmäisenä…valitettavasti! Toisaalta taas hyvä, että on mistä tinkiä, jos niikseen tulee ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti