Kaksplus.fi

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

The Pregnancy - kertaus raskausajasta

Päätin tehdä tälläisen kertauksen raskausajasta miljoonan kuvan kera :) Kuvia piti käydä ottamassa ihan tätä varten, mutta olo on ollut tässä muutaman päivän sen verran raju ettei vaan yksinkertaisesti kykene ylimääräistä. Jos päästään vielä masukuvia ottamaan, niin julkaisen niitä täällä vielä myöhemmin. Nyt meillä on siis "lähtö lähellä" ja tämän postauksen myötä on aika aloittaa blogitauko. Laskettuun on reilu viikko ja tässä lähipäivinä ”oireet” on vaan pahentuneet, joten koin tälle hyvän hetken tässä välissä. Toki on vielä mahdollista, että yli mennään se kaksi viikkoa, mutta ajatukset alkavat olemaan jo sen verran mössöä, ja univaje verottaa, että parempi näin :) Nyt keskityn siis muutamaksi viikoksi vain ja ainostaan kasvavaan perheeseeni ja opettelemaan uutta arkea mullistusten keskellä. Instaa toki päivitän aina, kun sellainen tarve tulee, mutta muuten blogi ja sometauko here I come!  Ohessa siis pikainen kertaus raskaudesta alkuvaiheesta tähän päivään:


Tuolivaras :D
Hieman sekavan oloinen ja myrtsi ilme. Kuva otettu siis noin 30-45minuuttia positiivisen raskaustestin jälkeen 24.2.2015 aamulla, juuri ennen lääkärille menoa, kun ensimmäinen itkukohtaus on saatu altappois. Alkujärkytys siis, kun oletettu vatsatauti olikin jotain ihan muuta :D Eli tästä se kaikki lähti!


Ensimmäiset viikot meni muutenkin melkoisessa ajatusten myllerryksessä ja asian todellisuus ei meinannut mennä järkeen millään. Justhan me puhuttiin, että odotetaan vielä hetki :D Olo oli hyvin epätodellinen ja ajatukset laukkasivat edestakas uskomattoman upeasta fiiliksestä itsekkääseen ”itkupotkuraivari”-tunnemyrskyyn, jota valotin hieman tarkemmin täällä


Ensimmäinen ultra oli huikea kokemus! En varmaan koskaan unohda sitä fiilistä <3 Tuskin kumpikaan meistä. Näistä epävarmoista ajatuksista huolimatta se oli upein kokemus ikinä. Se sai myös samalla koko tilanteesta todellisemman ja pikkuhiljaa kumpikin alkoi hyväksyä uutta, muuttuvaa tilannetta. Tämän jälkeen päädyttiin kertomaan asiasta myös julkisesti. Mulla kasvoi vielä tuo masu ihan hujauksessa, että eipä se salassa olis enää pysynytkään :D Meinas vaan olla aavistuksen haastavaa saada tää mun pikku perheeni aseteltua kuvaa varten… :P




Seuraava ultra olikin sitten rakenneultra, jossa saatiin tietää, että meille on tulossa pikkuinen poika :) Poikaa oli kyllä lähipiirikin veikannut ja tuo tuleva Pälkäneen mummi myös ostanut kassillisen vaaleansinistä kamaa, koska oli varma, että tää kaveri on jätkä :D Mun oma ensimmäinen fiilis oli taas puolestaa tyttö. Jotenkin se alun jäätävä pahoinvointi ja fiilikset, niin olin ihan varma tytöstä…vain naiset vois olla niin vaikeita :D Toinen syy ajatukseen on varmaan se, että on "tottunut" siihen, että ensimmäinen lapsi on tyttö, kun lähipiirissä se on mennyt niin. Siinä vaiheessa, kun kaikki alkoi hokemaan mulle, että kyllä siellä poika on, niin aloin itsekin uskoa siihen. Kyllä siinä sitten onnenkyyneleet pääsi, kun ultratäti sanoi, että selkeä poika teille on tulossa <3



Alun pahoinvoinnit, kun siirtyivät taka-alalle, niin oli hetken ihan hyvä olo! No siis…ensin, kun se hyvä olo alkoi, niin sain tietysti flunssan…se vei voimat pariksi viikoksi, mutta sen jälkeen olikin sitten muutaman viikon kesäloma tiedossa ja jotain sai tehtyä :) Toki mulla alkoi jo tässä vaiheessa kivut ja liikkuminen oli jo hieman heikkoa. Päästiin silti sentään vähän reissaamaan eli siis tuo meidän tämän kesän roadtrip!


Kesälomalla saatiin myös ihanilta Pälkäneen tulevilta isovanhemmilta maailman paras ja tarpeellisin vauvalahja; lähestulkoon kaikki mahdollinen tarvittava vauvalle. Kiitos vielä miljoonannen kerran <3 Meillä ei todella olisi ollut itsellä mahdollisuutta hommata noita kaikkia tarvikkeita itse. Käytiin siis Ikean reissu, josta saatiin hoitopöytä ja lipasto sekä ties vaikka mitä tarpeellista vauvalle. Sieltä sitten siirryttiin lastentarvike kauppoihin ja Stockalle, josta pikku Paltsi sai ihania lakanoita, petivaatteita, hoitoalustan, rättejä, leluja ja ihan kaikkea mahdollista! Meille jäi siis vain kasaus…tai no tulevalle iskälle jäi kasaus ja me kannustettiin mahan kanssa :D Kesän mittaan ollaan myös saatu mun ihanalta serkulta sekä Tuomaksen siskolta kunnon paketit vaatteita ja muuta tarpeellista! Siihen päälle äitiyspakkaus ja nyt loppuvaiheessa muutamat omat ostokset, niin pärjätään oikein vallan mainiosti...toivottavasti :P Vaunut ja kaukalo jne. teki jo sen verran mukavan loven kukkaroon, että toivon todella ettei ainakaan hetkeen tarvitse mitään hommata... niin ja mullahan oli ainakin se rintapumppu vielä ostamatta...voihan :D



No tästähän se lähtikin se alamäki. Päivä päivältä kivut paheni, pahoinvointi tuli takaisin, yöunet on ollu vain haave jo kuukausien ajan. Välillä sain pari päivää syötyä ihan ok ja välillä kaikki tuli ulos… vettä myöden. Tays ja synnytyspäivystys on jo meille tuttu paikka, kun sielläkin on tullut rampattua kesällä useampaan otteeseen. Ulkoilu on jäänyt lähes kokonaan, koska jo neuvolassa käynti ja ruokakaupassa mummovauhtia löntystely on liikaa. Muutamia päiviä ollut välissä, että ihan ok, mutta pääpiirteittäin tuskainen raskaus…onneksi voi jo sanoa, että alkaa olla takanapäin :) Harmittaa siis eniten se, että en ole pystynyt jatkamaan normaalia elämää; ulkoilua, työntekoa ja muutenkin menemistä normaaliin malliin. Onhan tällä kaikella hyvä tarkoitus, mutta kyllä se edelleen kalvaa mieltä ja harmittaa. Ehkä aika kultaa muistot?


Painoa on tullut ”mukavasti” myös tässä raskausaikana. Onneks mulla ei oo ollu kovin epäterveellisiä mun mieliteot, mutta toki sekin jo vaikuttaa, että normaalin aktiivisen elämän tilalle tulee koko kesän makoilu sohvalla. Alun pahoinvointien kanssa söin lähestulkoon pelkästään mandariinejä ja suklaajäätelöä :D No toi jälkimmäinen ei kyllä oo terveellisemmästä päästä! Ne oli ainoot mitkä meni alas ja lämmin ruoka jo ajatuksen tasolla sai juoksemaan vessaan. Jossain vaiheessa tää siirtyi banaanien tieltä ja olisin voinut elää pelkillä banaaneilla! Tuossa hyvässä välissä sain sitten jo ihan normaalisti ruokaa alas ja tuli hetkellinen mieliteko maistaa makeeta. En siis oo juurikaan makeeta koskaan syönyt ja nyt jopa aloin maistelemaan omia leipomuksia, meille ostettiin aina silloin tällöin karkkia ja kylässäkin maistoin tarjottavia makeita. Ekaa kertaa ei tarvinnut kymmentä kertaa kieltäytyä ja selittää, että ei vaan yksinkertaisesti tykkää makeasta ja että ei tarkoita pahaa jos en vaan syö täytekakkua tai vastaavaa :D Tätä vaihetta ei tosin kovin kauaa kestänyt ja sama ällötys makeaa kohtaa palasi vaikkakin lievempänä. Nyt viime viikkoina on tullut taas maisteltua omia leipomuksia tuossa välissä, kun niitä jaksoi taas tehdä.


Seuraavat mieliteot oli hedelmät. Söin rasia kaupalla viinirypäleitä, nektariinejä, vesimelonia ja mansikoita. Kaikki mahdollisimman raikas ja kylmänä tarjoiltava! Jossain välissä oli noin viikon kestävä himo leipään :D En siis normaalisti syö juurikaan leipää…ehkä kerran kuussa? Sitten tuli kaakao Jacky makupalat…niitä meni useampi purkki ja nyt jo ajatus ällöttää :D Mitäs sitten? hmmm… No positiivisena asiana, että mitä on jäänyt pois. Meillä alko vahingossa olla tapana ostaa viikonlopulle aina sipsipussi ja nyt koko raskausaikana ollaan ostettu ehkä kaksi sipsipussia…ei mee alas! Samoin pizza. Yleensä ollaan noin kerran kuussa haettu kotipizzasta pizzat… mulle yks vapaapäivä kokkailusta on ollut ihan tervetullutta! No eipä mee alas enää :/ Jotenkin se rasvaisuus jne. saa mut voimaan niin järjettömän pahoin jo puolessa välissä pizzaa ja koko loppupäivä oksettaa, että ei onnistu enää. Harmi! Eipä toi terveellistä nyt tietty ookkaan, mutta tykkäsin tosta pizzaperjantai meiningistä ja keittiövapaasta :P


Juomista taas niin alkuun olisin voinut juoda litratolkulla Coca colaa…joo tiedän kyllä! Erittäin erittäin huono! Minkäs sille tekee jos on vaan pakko saada! No se siirtyi aika nopeesti persikka jääteen tieltä ja sitä meni litroittain…yhtään sen parempi? eipä juuri… Sitten tuli ne Herra Hakkarainen limut…niidenkin himo meni ohi ja mulla on vieläkin jääkaapissa muutama :P Koko ajan ja tällä hetkellä ainoona on kivennäisvesi. Meillä on paketti noita kuplajuomia tölkkimuodossa koko ajan jääkaapissa. Toi on myös auttanut närästykseen, mitä en olis koskaan uskonut! No pääasia on se, että toi on sata kertaa parempi, kun ykskään noista muista vaihtoehdoista :D




Mitäs sitten? Pitkä ja kivinen tie ollut siis tämä! Niin henkisesti, kuin fyysisesti rankka ja ajoittain masentava kokemus. Elämäni ensimmäistä kertaa oon joutunut pysähtymään ihan täysin ja se ei oo mun tapaista. Siihen vielä se, että ei oo ihmisiä ympärillä juurikaan, niin kyllä tässä on järjen rajamailla käyty useampaan otteeseen. Nyt alkaa lähestyä siis se loppu ja se kiitos tästä kaikesta, sitä odotan suuresti! :) Josko sitten saisin sen oman aktiivisemman elämän takaisin ja ihmiset mun ympärille? Hope so, pikkuhiljaa! 


Tästä nyt on varmaan unohtunut miljoona asiaa, jotka halusin kirjoittaa ja miljoona fiilistä, jotka halusin jakaa, mutta ehkä ihan hyvä niin… tästä tulis muuten kymmenen kertaa pidempi tarina :D Lupasin jossain vaiheessa palata aiheeseen ”blogi henkireikänä”. Eli siis koen, että tää on ollut mulle huikeen hyvä juttu, että pystyn kirjoittamaan ajatuksia ylös. On sitä tullut välillä kirjoitettua myös niitä ei niin positiivisia fiiliksiä myös, vaikka ajatus on ollut pitää tää vain positiivisten ajatusten blogina. Mutta mitä sitten? Sellaistahan se elämä on! :) Kenelle mä muuten olisin purkanut fiiliksiä? Eipä tuo mies jaksa loputtomiin kuunnella jankutusta samasta asiasta ja ystävillä on omakin elämä. Aina, kun saa asian kerrottua jollekkin, niin tulee helpottava fiilis. Mä oon nyt käyttänyt tähän blogia eli avaudun tänne ja heti helpottaa, kun saa asian harteiltaan pois. Ne lukee sitten ketä kiinnostaa :)




Myös siinä mielessä tää on ollu hyvä, koska se on pakottanut mut välillä edes laittamaan ittestäni ihmisen näköisen :D Ollaan välillä otettu kuvia ihan vaan tätä varten ja mä oon saanu siis mahdollisuuden meikata ja pukeutua hieman eri tavalla. Enpä tiiä mikä järki, mutta onhan se ollut kivaa aina sillon tällön vähän laittautua vaikka ei oo mihkään menoa. Tulee vähän enemmän ”normaali” olo :)



Sellaista! Eli siis nyt on tullut aika sanoa hetkeksi heipat. Viikko ja pari päivää laskettuun, jännitys alkaa tiivistyä ja en malta odottaa, että nään tän pikkuisen ihmeen <3 Tänään edessä vielä neuvola...olisiko mahdollisesti jo viimeinen? Oman perheen ”kupla viikot” odottaa eli aiotaan elää omassa rakkauskuplassamme nyt muutaman viikon verran ja tutustua uuteen perheenjäseneen kunnolla. Ihanaa, että saadaan olla kaikki kotona ja katsoa, että miten se alku lähtee rullaamaan :) Blogitauko ottaa nyt siis vallan ja hieman varaslähdön. Alkuperäinen ajatus oli julkaista tämä vasta, kun vauva on syntynyt, mutta päätin nyt keskittyä hoitamaan nuo viimeiset hommat valmiiksi ja viettämään laatuaikaa Nemon kanssa ennen h-hetkeä…ilman läppärin avaamista mielellään ollenkaan. Eli siis palataan asiaan, kun pikkuinen on maailmassa ja meidän ekojen viikkojen perheeseen keskittyminen on takanapäin. Kiitos kaikille tsempeistä ja kommenteista kesän mittaan tänne ja toivottavasti palaatte lukemaan juttuja meidän vauva-arjesta ja muusta hömpästä taas myöhemmin :)


Masulle pusuja <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti