Kaksplus.fi

torstai 31. maaliskuuta 2016

Koira vauvaperheessä

Koin tarpeelliseksi avata aihetta meidän perheen näkökulmasta, kun viime viikon torstaina julkaisemani kuva sai ihmetystä osakseen. Ja ei, en vetänyt hemapaa nenään saamistani viesteistä, vaan halusin avata aihetta, koska se niin montaa tuntui kauhistuttavan. Kuva alla, jotta tiedätte mistä puhutaan:


Eli siis olinko mä nyt huono äiti, kun annoin koiran ja vauvan leikkiä? Monen mielestä varmasti kyllä. Omastani en. Ylipäätään mun mielestä on tärkeetä totuttaa koira lapseen ja lapsi koiraan, koska meillä todella on se koira ja tulee aina olemaan koira. Kuvan tilannetta kesti kuitenkin muutama sekunti ja tässä alla olevasta kuvasta jos huomaatte alhaalla valkoisen täplikkään läntin, niin on se mun jalka eli olin koko ajan tilanteessa lähellä ja pidin vielä Nemosta kiinni ettei vahingossa innostu ja pyörähdä Danielin päälle. En siis näe tilanteessa mitään väärää.


Se mikä kuvassa on miinusta on se, että en halua opettaa Danielille, että koiraa voi retuttaa tai ottaa naamasta kiinni ihan niinkuin haluaa. Näin nyt tapahtui muutama sekunti ja itse olin ihan onneni kukkuloilla, että miten hienosti Nemo reagoi (ei siis millään tavalla) ja kuinka nopeasti Dani päästi irti ja jatkoi pehmeän turkin silittelyä. Myös lapsen tulee osata käyttäytyä koiran kanssa! Se on kuitenkin koira, petoeläin ja näin ollen koiraa kohtaan tulee olla tietynlainen arvostus. Haluan opettaa Danielille, että Nemon kanssa saa ja pitääkin leikkiä, mutta aina pitää muistaa käyttäytyä nätisti. Ollaankin siis opeteltu Nemon silittämistä ja sekös onkin hauskaa! Pikkumies vaan kikattelee, kun Nemoa saa rapsuttaa selästä :) Ollaan myös opeteltu herkun antoa ja aina leikkihetken jälkeen Nemo antaa Danielille pusun ja Daniel Nemolle pienen herkun. En oo koskaan nähnyt, että Nemo, kaikkien ahmattien äiti, ottaisi herkkua niin varovasti ja rauhassa, kuin Danielin kädestä :D


Tottakai myös koiran tulee osata käyttäytyä! Tää on yks asia, jota jännitin alussa kamalasti. Nemo ei kuitenkaan ole tottunut lapsiin eikä ole aina käyttäytynyt nätisti. Kyseessä on kuitenkin kohta yhdeksän vuotias koira, joka on tottunut hiljaisuuteen ja rauhallisuuteen ja olemaan perheen keskipiste. Luotan Nemoon täysin, mutta edelleen on muistettava, että se on koira. Kun Daniel leikkii lattialla, niin Nemo saattaa käydä lipaisemassa poikaa tai sitten vaan nukkuu toisessa päässä olohuonetta katse tiukasti ”vahdittavassa” kohteessa :P Välillä toki Nemokin haluaa päästä Danielin lähelle ja sen hyväksyn siinä kohtaa, kun itse olen tilanteessa koko ajan mukana. 

Taustavahti <3

Jos tuo lapsukainen leikkii leikkimatollaan lattialla ja mulle tulee tarve poistua olkkarista, niin otan aina Nemon mukaan. Tää on varmaan just sitä hätävarjelun liiottelua, mutta vaikka kuinka luotan Nemoon, niin en halua noita jättää kahdestaan vielä tässä kohtaa :) Eli siis pyydän Nemon aina mun mukaan, jos meen vaikka pikaisesti käväsemään vessassa tai haen kahvia jne. Yleensä Nemo jääkin tälle reissulle eli siirtyy vaan toiseen huoneeseen jatkamaan uniaan :P


Pyritään muutenkin tekemään päivisin mahdollisimman paljon juttuja yhdessä! Kaikkeen mihin voi, niin otetaan Danielin kanssa Nemo mukaan. Juuri siksi, että kumpikin tottuu toisen läsnäoloon päivä päivältä enemmän. Nemo siis nukkuu Danielin pinnasängyn vieressä, vahtii leikkejä, vahtii kylpyhetkeä, ”auttaa” ruuan kanssa, lue: odottaa tippuvia palasia :P ja lenkeilläkin pyritään käymään porukalla :)



Eli siis summa summarum; kyllä meillä ihan turvallisissa rajoissa hoituu nämä vauva+koira leikit ja puuhastelut. Mulle he ovat kummatkin lapsia, mutta pikkuhiljaa heidän pitää oppia se, että koira on koira ja sitä lähestytään aina kunnioittaen. Samoin, koiran tulee ymmärtää, että kyseessä on pieni ihminen ja, että Daniel on arvojärjestyksessä Nemon yläpuolella vaikka perheeseen viimeisenä tullutkin. Tässä kohtaa yhteistä taivalta on reilu 5kk takana ja hienosti on mennyt :) Tosin nythän ne haastavammat ajat tulee vasta eteen, kun lapsi oppii liikkumaan :P En usko sen aiheuttavan mitään ongelmia, kunhan vaan itse pysyy tilanteen tasalla ja on tarkkana, kuten tähänkin asti. Näin! Tässä mun mielipide ja meidän käytännöt asiasta. Tän asian suhteen oon omasta mielestäni pirun hyvä äiti ja myös onnellinen äiti, koska mun rakkaat lapset tulevat upeasti toimeen keskenään <3

Hauskinta on syödä puolet itse ja puolet tiputtaa "vahingossa" Nemo-siskolle :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti