Kaksplus.fi

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Ensimmäinen äitienpäivä

Äidit on parhaita! Ainakin mun mielestä :) Oon aina arvostanut omaa äitiäni suuresti, mutta nyt, kun olen itse äiti, niin se arvostus on noussut aivan eri sfääreihin! <3 Äitiys on jotain niin ihanaa ja kamalaa, rankkaa ja palkitsevaa sekä pirun vaikeeta, mutta en vaihtais sitä mihinkään. Se on jotain niin uskomatonta, että sitä ei pysty mitenkään kuvittelemaan, ennen kuin sen itse kokee. Ei sitä ihanuutta eikä varsinkaan sitä vastuuta ja työn määrää.


Mä välillä haaveilen, että voi, kun pääsisi edes yhdeksi yöksi jonnekkin. Saisi nukkua sen yhden yön ilman herätyksiä, ihan niin pitkään, kun tuntuu hyvältä. Juoda rauhassa kuuman kupillisen kahvia, lukea lehden ja syödä aamupalaa ilman tulipalokiirettä… tai ylipäätään aamulla. Saisi vielä kaupan päälle yhden päivän ihan vaan olla. Olla juoksematta edestakaisin lapsen perässä, täyttää tiskikone, tyhjentää tiskikone ja taas sama uudestaan. Pohtia kuinka monta koneellista voi pestä päivän aikana pyykkiä, jotta ne mahtuvat kuivumaan. Miettiä, että kauan on edellisestä ruokailusta ja mitäs seuraavaksi tarjotaan. Tehdä se ruoka koko perheelle ja koittaa hoitaa siinä sivussa lapsen viihdyttäminen ja jos vaikka imuroisi vielä ja millos lakanat oli viimeksi vaihdettu? Onko lapsi saanut tarpeeksi raitista ilmaa? Missä välissä koneet on menneet, jotta voi lähteä ulos, kun on saanut tyhjennettyä ja täytettyä ne uudestaan?



Kaikesta tosta huolimatta, jos saisin sen oman yön ja päivän, niin miten mä selviäisin aamun ilman maailman suloisinta hymyä? Sitä ihanaa hymyilevää poikaa, joka niin onnellisesti katsoo joka aamu mua silmiin pinnasänkynsä pohjalta ja ojentaa kädet. Sitä poikaa, jonka otan aamulla viereeni, jotta voidaan halia kunnolla ennen, kuin aletaan päivän hommiin. Halitaan ja hymyillään ja loikoillaan vaan yhdessä hetki, koska koko yöhön ei olla nähty. Joka aamu ne ensimmäiset ajatukset ”miksi herättiin jo nyt?” vaihtuu hyvin äkkiä muotoon, ”miten mä voin olla näin onnekas?”. Niitä ilonkiljahduksia, kun mennään odottamaan puuroa omaan tuoliin. Ja sitä joka aamuista aivastusta, jonka jälkeen tulee maailman levein hymy <3 



Äitiys on siis hyvin ristiriitaista; samalla maailman ihaninta ja onnellisinta ja samalla maailman kamalinta ja tuskaisinta. En osaisi edes kuvitella mitään muuta työtä, joka olisi tällaista. Näin erilaista ja täynnä hurjia muutoksia joka hetki. Välillä menee koko päivä aivan ihanasti. Välillä taas aamusta iltaan kamalaa, välillä aamu on hyvä ja ilta kamala jne. Välillä nukkuu hyvin ja välillä ei kerkeä edes ummistamaan silmiään ennen aamunkoittoa. Koskaan ei tiedä, niinkuin ei toki missään muussakaan työssä, mutta se tunteiden vuoristorata on huikea ja tää työpäivä ei vaan koskaan lopu.


Mä vietin oman ensimmäisen äitienpäiväni oman perheen kesken eli Tuomaksen ja Danielin seurassa <3 Mun rakas äitini tarjosi meille mun lempiravintolassa maailman parhaan pihvin. Ja myös meidän pieni sormiruokailija sai hienon annoksen, joka maistui hyvin! Ensimmäistä kertaa ravintolassa myös meni odotettua paremmin :P Hatunnosto Roastille hienosta palvelusta ja meidän pikkumiehen upeasta huomioimisesta :)




Niin se elämä heittelee ja asia, jota ei osannut kuvitella omalle kohdalle ollenkaan, onkin se kaikista ihanin asia. Mä oon äiti. Ja mä rakastan olla äiti. Nyt mä oon oikeesti onnellinen ja rakastan ehdoitta, kuten myös mua rakastetaan. Eli siis onnea kaikkia äidit! <3 Te ootte parhaita! Muistakaa se aina ja nauttikaa tästä päivästä, kuten myös niistä arjen pienistä hetkistä vaikka välillä olisikin rankkaa. Me ollaan vaan niin pirun upeita! ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti