Kaksplus.fi

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Festari fiilikset

Onpas ristiriitainen viikonloppu tiedossa; toisaalta se kauan odotettu ja ihana festarimeininki ja toisaalta jo valmiiksi aivan järjetön syyllisyyden tunne ja ikävä. Ei olla koskaan aikaisemmin oltu pois yötä kunnolla ja nyt Danielin ”jättäminen” kahdeksi yöksi tuntuu kamalalta. Meillähän siis on koko viikonlopun liput Ilosaarirockiin, mutta tehtiin tällainen kompromissi ja lähdetään ajamaan huomenna noin puolen päivän aikaan. Ajomatka meiltä on noin viisi tuntia eli lauantaina vaan pyörähdetään festarialueella. Sunnuntai on sitten se meidän päivä, jolloin esiintyykin bändi, jonka vuoksi liput alunperin hankittiin :)

Ruisrock 2013

Jurassic Rock 2014
"Babybelly Rock" 2015

Monta kertaa oltiin jo perumassa, että ei mennä ollenkaan. Sitten alettiin miettiä, että kauan ollaan tätä odotettu ja milloin seuraavan kerran olisi mahdollisuus! Päädyttiin sitten viime metreillä tähän ratkaisuun :) Silloin kuin liput kävin hakemassa, niin mä romantisoin tän asian mielessäni: Megaihanat treffit, festarimeininkiä piiiiiitkästä aikaa, ihanaa musaa, kunnon hotelli ja parisuhdeaikaa perjantaista maanantaihin. No mitäs vaihtoehtoja meillä on, kun näin viime tipassa päätettiin ylipäätään lähteä? Autossa nukkuminen tai TELTTA… Ne jotka mut tuntee, niin tietää etten ole teltassa nukkunut, enkä nuku! Oon joskus ihan pienenä ilmoittanut tomerasti äidille, että jos meillä ei oo varaa hotelliin/mökkiin, niin ei tarvii matkailla…. :D No uusia kokemuksia tälläkin iällä…. me ostettiin nimittäin teltta :D Mä en voi uskoa tätä todeksi…

Jekku meinaa ilmeisesti pakata itsensä mukaan :D

Daniel on kerran ollut yön mummin kanssa. Se oli meidän Michael Monroe treffi-ilta ja mummi oli siis meillä yötä. Me lähdettiin alkuillasta liikkeelle ja tultiin yöllä kotiin. Mummi hoiti Danielia sen illan, yön ja aamun. Entäs nyt sitten, kun on pidempi aika? Tuolloin me vielä oltiin siinä paikalla aamusta, vaikka ei ne vakaimmat kädet puuroa antamaan. Mä myös tiedän, että pakkohan tää on jossain kohtaa tulla vastaan, se ensimmäinen kunnon yö ilman vanhempia. Eniten mua ehkä harmittaa se, että havahduttiin tähän aavistus liian myöhään, kun olisi voinut testata ensin sen ihan yhden yön, kun nyt tulee kertarysäyksellä kaksi. En epäile sekuntiakaan etteikö Daniel ja mummi pärjäisi! Aivan varmasti pärjää! Oma pärjääminen eniten pelottaa ja, että osaako ottaa kaiken ilon irti, jos (lue: KUN) tulee järjetön ikävä? Myös se hieman jännittää, että välimatka on noin pitkä.

<3

No sitten oon koittanut järkeillä tätä asiaa. Mulla on lauantaina viimeinen vanhempainvapaa päivä! Jatkan vielä kotona ainakin kesälomien verran :) Eli siis, jos mun pitäisi laittaa lapseni vieraaseen paikkaan vieraalle ihmiselle maanantaina hoitoon, niin miksei se pärjäisi omassa tutussa ympäristössä tutun hoitajan kanssa lauantaina? Hieman myös harmittaa tää ajoitus, kun tuo päivänsäde on välillä kiukkupussi hampaiden tekemisen kanssa.. Yksi on jo selkeesti näkyvillä! :) Mummi taitaa tarvita muutaman viikon hermoloman tän viikonlopun jäljiltä :P



No kaikesta huolimatta mä koitan ajatella, että tehdään oikea ratkaisu, vaikka varmasti mielipiteitä on monia :) Ja kaikesta ikävästä ja ahdistuksesta huolimatta tää viikonloppu tulee enemmän, kun tarpeeseen! Kiitos siis jo etukäteen mummille, että mahdollistat tän kaiken <3 Palataan asiaan ensiviikolla, niin kuulette miten meni! Ja parastahan tässä ajankohdassa on se, että tästä enää viikko ja lähdetään reissuun! Päästään olemaan sitten koko perheen kesken ihan täysi viikko! Ilman, että kukaan juoksee missään asioilla :)


2 kommenttia:

  1. haha mä haluan jo kuulla miten meni telttailu! :D älä ota huonoa omaatuntoa parista yöstä. :) meidän neiti on kahden vuoden aikana ollut viisi kertaa yökylässä. Miehen mummolla kaksi kertaa kaksi yötä putkeen ja kaksi kertaa yhden yön ja mun vanhemmilla yhen yön.Tottakai ikävä on ollut meillä vanhemmilla ja lapsikin osaa ikävöidä. Mutta toisaalta, pienen ikävän jälkeen osaa taas arvostaa sitä "ihan tavallista tylsää kakkavaippa hammaskiukku" arkea ja jaksaakin paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Just koitan väsätä postausta aiheesta! Mutta ei ollut mun juttu sitten yhtään... :P

      Toi on ihan totta! Mä en osannut edes kuvitella miten onnellinen olin eilen, kun tultiin ja pääsi niihin normaaleihin rutiineihin. Aivan kuoleman väsyneenä ei yölläkään itkuun herääminen haitannut, vaan oli ihana käydä nostamassa se tutti takaisin <3 Tulipahan siis testattua, että jos joskus on tarve, niin tää on ihan mahdollista! :)

      Poista