Kaksplus.fi

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

#badmomhaaste

Blogeissa on kiertänyt jonkin aikaa jo #badmomhaaste, jonka Hanna Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen blogista laittoi aluilleen Bad Moms-elokuvasta inspiroituneena. Haaste on tehty tosiaan jo jokin aika sitten, mutta minä ajattelin vielä tarttua tähän, koska täähän on super hauska :)

Ajatuksena on siis listata ne hetket, joissa on hieman (tai vähän enemmän) alitettu rimaa. Äitien pitäisi aina olla niitä super ihmisiä ja kaiken kotona pitäisi luonnistua kuin elokuvissa. Auta armias, jos joku vielä sattuu olemaan kylässä tai olette itse kylässä ja kaikki ei menekään kuin kiiltokuvakirjan sivuilla. Ihmisiä me äiditkin ollaan, uskokaa tai älkää.

Mun Bad mom-lista on seuraavanlainen:

Meillä katsotaan piirrettyjä.

Ennen Danielin syntymää mä julistin vakaasti, että minähän en lastani telkkarilla kasvata! Juuh…ei tietenkään :D Meillä siis pyörii piirretyt hyvin paljon. Tai no, kuka määrittelee paljon? Aamut ja illat (eli siis piirretyt pyörivät esim. aamupalan/puuron aikana) on ehkä ne jolloin katsotaan eniten, mutta kyllä meillä päivälläkin telkkarissa pyörii taustalla. Harvoin lapsi niihin päivällä keskittyy, mutta sen hetken jos ja kun keskittyy, niin mä saan juoda kahvia tai syödä. Tunnenko tästä huonoa omaa tuntoa? En tippaakaan.


Tekopyhä sokerinatsi.

Mähän oon siis melkoinen sokerinatsi, varsinkin lapsen osalta. Mitä mä teen itse mieheltä ja lapselta salaa? Syön suklaata tai muuta vastaavaa :D Osa saattaakin tietää, että ennen raskausaikaa en syönyt makeeta ollenkaan. Raskausaikana se hiipi ruokavalioon ja valitettavasti on pysynyt vieläkin. No osittain ainakin. Raskaana ollessa meni kaikki pullat ja muut makeat myös, mutta enää ei ne maistu ihan samalla tavalla. Mun heikkous on twix-patukat, joita säilön jääkaapin ovessa (piilossa) ja heikkona hetkenä nappaan sieltä :P Eilen viimeksi jäin kiinni. Tuomas meni nukuttamaan Danielia illalla ja mä nappasin mun piilosuklaan ja otin läppärin esiin. No Danielhan nukahti oletettua nopeammin, joten jäin suklaa suupielissä kiinni miehelleni :D Ja sille kuitenkin nipotan limun juomisesta… hups! Tästä huolimatta tiedän, että saisin aivan järjettömän kohtauksen, jos joku uskaltaisi antaa mun lapselle tippaakaan lisättyä sokeria. Tekopyhää, jep! 

Laiska yövahti.

Toisaalta mä koen, että tää on hyvä asia, mutta toisaalta ei. En siis enää jaksa reagoida jokaiseen yölliseen kitinään. Ja yleensä ne laantuvat muutaman kiljaisun jälkeen itsekseen, jos ei niin siinä kohtaa kampean itseni ylös. Oon niin megaväsynyt jatkuvasti, että se herätys riittää. Nousen vaan jos on pakko :D Ennen ei ollut näin, vaan juoksin jokaisen äänen perässä. Onko musta tullut välinpitämätön vai oonko ennen ihan turhaan itse herättänyt lapsen, kun oon tunkenut jokaisen ininän kohdalla tuttia? Ken tietää. Kyllähän mä oon toki oppinut erottamaan itkuista ne ”turhat” ja tärkeät :) Välillä meinaa olla huono omatunto, että enkö mä tarpeeksi nopeasti reagoi ja lähden paniikissa sängystä kohti Danielin huonetta ja puolessa välissä matkaa itku loppuu ja lapsi on täydessä unessa…

Samaa huttua.

Mä teen Danielille vielä erikseen ruuan. Koen sen helpompana, vaikka ajatus olisi jo syödä samaa ruokaa. Mä rakastan ruuanlaittoa, mutta vihaan sellaista väkinäistä arkiruuan vääntämistä kiireessä. On sata kertaa helpompi tehdä lapselle soveltuvaa ruokaa valmiiksi pakkaseen, josta sulattaa ja sitten kikkailla aikuisille jotain ajattelematta sen suuremmin. Ja tehdä se siinä kohtaa, kun sattuu olemaan joku väli. Eli siis Daniel saattaa syödä samaa ruokaa (tosin eri lisukkeilla) useita päiviä. Yleensä meillä syödään kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja ne ovat kuitenkin aina erilaisia. Varmasti helpommalla pääsisin, kun jättäisin suolan pois ja vähän miettisin raaka-aineita ja tekisin kaikille samaa. No ehkä mä kohta tsemppaan sen kanssa :P



Käytän puhelinta lapsen edessä.

Tää on kanssa näitä asioita, joiden kuvittelin olevan itsestäänselvyyksiä. Siis siinä kohtaa, kun lapsi ei ollut vielä syntynyt. Puhelinta ei tarvii räplätä lapsen läsnäollessa. No en oo pahimmasta päästä ja välillä menee koko päiväkin, niin että kurkkaan vaan muutaman kerran viestit. Mulla on kuitenkin puhelin koko ajan lähellä, koska sillä saa näppärästi napsastua kuvia ja videoita päivän mittaan. Helposti siinä sortuu sitten kattomaan ne viestit ja ilmoituksetkin. Joskus jos oon aivan super väsynyt enkä millään jaksaisi leikkiä, niin mennään yläkerran leikkitilaan (aula+Danielin huone, jossa lapsiportit jne.) ja Daniel keskittyy tällöin yleensä leluihinsa ja leikkii itsenäisesti ja äiti lepuuttaa rankaansa yläkerran sohvalla ja surffaa puhelimella. Hävettää ihan myöntää :D



Tässä mun lista! Tarkoituksena oli laittaa useampi kohta ja niihin vähemmän tekstiä. Ehkä mä joskus opin tiivistämään asiani? :D Tässä ne ensimmäiset, jotka tuli mieleen! Näistä tosin sais vaikka romaanin, jos alkaisi kunnolla miettimään. En oo siis mäkään täydellinen kiiltokuva äiti, jos se tuli jollekkin yllärinä :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti