Kaksplus.fi

perjantai 30. syyskuuta 2016

Turvallinen sormiruokailu

Taas meinasi pyörähtää kokonainen viikko ilman postausta. Eikös kesällä pitänyt olla ne kiireet ja syksyllä rauhoittua? No aika pitkälti päivät menee juostessa Deen perässä sekä rempaten, niin iltaisin on jo sen verran poikki ettei kykene muodostamaan yhtään järkevää lausetta. Meillä on nyt rempan alla eteinen, ”posti” eli toimistohuone ja yläkerrassa kaksi ullakkoa… miten olis yks kerrallaan? :D Huoh!

No asiaan! Päätin kirjoittaa sormiruokailusta ja kertoa tarkemmin meidän perheen näkökulmasta asiaan, koska tää tuntuu aiheuttavan ihmetystä edelleen. Varsinkin jos joku on meillä kylässä tai me ollaan jossain kylässä. No nyt oon jonkin verran jättänyt tuota omien eväiden mukaan ottamista ja mennään maitolinjalla+jos kyläpaikasta löytyy jotain sormiruuaksi kelpaavaa ihan sen vuoksi etten ole jaksanut ihmettelyä ja välillä jopa kauhistelua.


Meillähän siis aloitettiin kiinteät n. 4kk iässä soseilla. Siinä 6kk paikkeilla otettiin rinnalle pikkuhiljaa sormiruokaa. Yleensä niin, että ensin syötiin soseet ja sen jälkeen sitten itsenäisesti. Tällä halusin varmistaa, että sitä kiinteää ruokaa varmasti menee vatsaan asti, koska se helpotti jo itsessään meidän öitä enkä halunnut tästä ”luksuksesta” luopua. Mutta samalla halusin, että lapsi pääsee oppimaan pinsettiotetta, itsenäistä syömistä ja motorisia taitoja. Maitohan on yksi vuotiaaksi asti lapsen pääasiallinen ravinto, joten sikäli ei ole huolta vaikka 4/5 sormiruuasta lentäisi lattialle.

Pikkuhiljaa sormiruokailu alkoi sujumaan paremmin ja paremmin ja lopetettiin rinnalta soseet kokonaan, oliskohan ollut siinä 7kk iässä? Nyt meillä on ainoa syötetty ruoka iltapuuro, sekin siksi, että iskämies hoitaa tuon syöttämisen melko usein, mulla ei enää riitä mielenkiinto taistelemaan lusikan kanssa :D Kyllä se puuro puoleen väliin menee ihan ok, mutta sitten alkaa pientä herraa ottamaan päähän, ettei saa syödä itse. Uusin hittiruoka jugurtti menee myös juu syötettynä muutaman lusikallisen verran, mutta tänään lähdettiin testaamaan itse syömistä (=sotkemista) senkin osalta. Sormiruokailuhan tarkoittaa siis kaikkea lapsen itse syömistä, syötiin sitten käytännössä ottimilla tai sormilla.

Jugurtti löysi oikean osoitteen? Melkein :D

Suurimmat ongelmat ihmisille tuntuu sormiruokailussa olevan sotku ja tukehtumisvaara. No aloitetaan sotkusta. Syödäänkös piltit ihan täysin sotkun sotkua? Epäilen suuresti. Juu varmaan nopeempi tapa se on, kun lapioidaan ruoka suuhun ja se on siinä. Meillä ainakin ruokahetket tuppaa venymään, kun annan lapsen syödä rauhassa omaan tahtiin loppuun asti. Ihan ehdottomat ”lisätarvikkeet” meillä on Ikean työtuolin alle tarkoitettu muovinen lattiasuojus, joka on syöttötuolin alla. Samoin tuo koira on ihan ehdoton apuväline. Joskus, jos Nemo ollut Pälkäneellä hoidossa, niin kyllä pännii kontata pitkin lattioita ruuan perässä. En mä silti muuttaisi meidän ruokailutottumuksia vaikka koiraa ei olisikaan :)


Sotkua siis tulee, mutta eikö lapsen kanssa aina tule? Ravintoloissa ainakin tähän asti se on ollut ok, yleensä aina pyydän erikseen lainaan harjan ja rikkalapion, jotta saan itse siivottua meidän aiheuttaman sotkun. Hyvin harvoin mun annetaan itse sitä siivota :) Kotona ei ole väliä! Täällä saa syödä ihan just niinkuin haluaa ja ihan just niin kauan ja rauhassa, kun lapsi haluaa! No ei ihan niinkuin haluaa, toki koitan opettaa ja kieltää, jos ruokaa tahalleen heitetään koiralle (jep, uusi kiva juttu…) jne., mutta varmaan ymmärsitte pointin :) Kylässä… no harvemmin nyt käydään ja en kyllä koe, että meidän tarvitsisi yhtään useammin edes käydä. Varsinkin viime aikoina tuo Danielin ruokailu kylässä on aiheuttanut mulle vaan lisästressiä eikä aina ole itsestäänselvyys, että saisi syödä rauhassa, joten koti tai ravintola piisaa meille paremmin. Ainakin tällä hetkellä :)

"Ihan vahingossa tippu... :D"

Sitten se tukehtuminen. Siinä kohtaa, kun aikuinen tietää mitä on turvallinen sormiruokailu, niin se on enemmän kuin turvallista. Ensinnäkin meillä on hyvin hyvin tiukka linja siitä, että ruokaillessa istutaan nätisti ja tukevasti omassa syöttötuolissa eikä varsinkaan liikuta ruuan kanssa tai ruoka suussa. Jo tällä ehkäisee monta vaaratilannetta. Ainahan niitä tottakai tulee vastaan! Niin ruuan kanssa, kuin lelujen tai mitä ikinä nuo pienet kerkeää suuhun laittamaan nanosekunnissa. Ihan varmasti jokaisen lapsen kohdalla on ollut jonkinlaista kakomista tai on meinattu tukehtua, niin myös meillä. Mutta on tärkeetä, että tietää mitä siinä kohtaa tekee ja pysyy itse rauhallisena.


Simppeli sormiruokakeittiö blogi sekä facebook ryhmä on huikeita ruokien ideoinneissa ja vertaistuessa. Pyysin myös äitiäni lukemaan tuota ja liittymään kyseiseen ryhmään, koska on meidän arjessa mukana niin paljon, että on hyvä kaikkien aikuisten tietää miten toimitaan ja tuolta saa hyviä vinkkejä! Blogista löytyykin oikein hyvä ”Sormiruokailun ABC”, jonka suosittelen jokaisen vanhemman lukemaan ennen sormiruokailun aloittamista! Samoin teidän ketkä ihmettelette ja kauhistelette tätä ”uutta muotihömpötys” ruokailua :)

Kakomisesta on siellä kirjoitettu näin: Toinen tärkeä turvallisuustekijä on kakomisrefleksin ymmärtäminen. Aikuinen alkaa kakoa vasta kun ruoanpala on jo menossa kielen takaosassa syvällä. Pieni lapsi kakoo huomattavasti paljon aiemmin, koska heillä refleksi laukeaa jo suun etuosassa. Kun lapsi kakoo, hän ei ole vaarassa ja ruoanpala on vielä hyvän matkan päässä hengitysteistä. Aikuisen on annettava lapsen kakoa hetki rauhassa. Sormet on siis ehdottomasti pidettävä tässä vaiheessa kurissa. Pahimmassa tapauksessa aikuinen saa näppeinensä aikaiseksi sen, että ruoanpala menee syvemmälle lapsen kurkkuun.  Kakoessaan lapsi saattaa jopa oksentaa, mutta se ei ole vaarallista. Jos lapsi ei kakomisesta huolimatta saa ruoanpalaa siirrettyä takaisin suun etuosaan, on aikuisen aika toimia. Hiljaiseksi mennyt lapsi ei ole hyvä asia, vaan hän voi olla avun tarpeessa. Tästä syystä, ja ruokailutavasta riippumatta, jokaisen olisi hyvä kerrata ensiapuohjeet.

Käykäähän ihmeessä kurkkaamassa loput tekstistä täältä! Meillä on se hyvä tilanne, että kumpikin vanhemmista on ensiapu koulutettu. Toki kannattaa ja pitääkin aina tietyin väliajoin verestää muistia, varsinkin sen osalta miten toimitaan lapsen kanssa :) Meillä ainakin kehitys on ollut huimaa ja Daniel syö hienosti itse! Mä oon myös iloinen tästä vaihtoehdosta, koska voin syödä itse samaan aikaan tai juoda kahvini rauhassa. Viikonloppuisin pyritään vielä istumaan koko perhe saman pöydän ääreen ja tällä koitan jo pienestä opettaa sitä ruokakulttuuria, että perhe söisi yhdessä ja siinä kohtaa, kun ne työt minulla ja tarha Danielilla alkaa, niin voidaan sitten istua kaikki päivän päätteeksi alas ja on se yhteinen hetki :) 


Ja myönnän sen, että mäkin ensin epäilin tätä sormiruokailua. Silloin, kun en ollut asiaa tutkinut tai kokeillut. Enää en vaihtaisi millään tätä pois! :) Eli siis sama tässä, kuin monessa monessa muussa jutussa; tutki ja kokeile ensin, ennen kuin tuomitset!



Ainiin! Meille kotiutui eilen ihana uusi, hypetetty Samasta padasta-kirja! Nyt mä siis aion syventyä tutkimaan tän reseptejä ja vinkkejä! Herkkujen täyteistä viikonloppua kaikille, sormin tai ottimin ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti