Kaksplus.fi

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Laiska äiti?

Siinä kohtaa, kun pursuat itse onnea ja päätät, että on aika kertoa muillekkin siitä omasta onnesta, niin ei tule ensimmäisenä mieleen se tökeröiden kommenttien tulva, jonka raskausuutinen tuo tullessaan. Jos se kommentti ei koske ulkonäköä, niin se koskee niitä valintoja, joita teet. Teit miten päin vaan ja valitsit minkä tahansa lähestymisen tulevaisuuteen, niin aina teet väärin. Onkohan olemassa edes asiaa, josta joku ei keksisi moitittavaa?

Tää on itseasiassa mulle nyt uusi asia, josta mua kritisoidaan. Tätä ei tullut vastaan vielä esikoisen aikana. Kommentit menee aikalailla näin: ”Jaa eikö työntekö kiinnostanutkaan?” ”Nii sä et sit meinaa mennä ollenkaa enää töihin?” ”Onks kivempi löhötä himassa, kun tehdä oikeita töitä?” ”Just, no sua ei sit työelämä hotsita enää?” Anteeks, mutta mitähän hittoa!?


Se, että näitä kommentteja tulee niiltä lähimmäisiltä, joille kerrottiin vaivihkaa ja se, että kommenttitulva vaan kasvoi, kun tieto raskaudesta tuli julkiseksi, on ihan uskomatonta. Jos sun ystävä on haaveillut toisesta lapsesta ja soittaa sulle, että et usko miten ihanaa, nyt meille tulee se toinen vauva, niin vastaatko sä siihen, että ”Jaa eiks huvittanu enää mennä töihin?”. Siinä kohtaa lytätään kyllä se toisen ilo ja onni aika nopeasti. Toivoisitko omalle kohdallesi tuollaista kommenttia? Aivan, en uskonutkaan. Vaikka se olisi heitetty kuinka ”läpällä” tahansa, niin ei se todella ole asia, jonka ensimmäisenä haluaa kuulla.

Suurin osa näistä kommenteista tulee miehiltä ja lapsettomilta naisilta. Onko tää siis miesten osalta vaan ajattelemattomuutta? Eikö ne tosiaan tajua? Entäs naisten? Kateutta?

Äitejä on monenlaisia ja lapset on kaikki erilaisia, mutta omalla kohdallani, kun tätä pohdin, niin kyllä tää äitiys on kovempaa työtä, kun mun päätyö. Mä oon tässä kiinni 24/7 ilman taukoja ja lomia. Lapsen hoidon lisäksi hoidan koko kodin. Tän kaiken lisäksi teen viikosta riippuen vaihtelevan määrän Tupperware työtä. Tän lisäksi kirjoitan ”vapaa-ajallani” (lue: yöllä) blogia. Tän lisäksi koulutan itseäni kahtena iltana viikossa ja vielä kirsikkana kakun päällä, palaan välissä sinne päätyöhöni. Ja minä sitten pakoilen työntekoa ja laiskottelen kotona sohvan pohjalla, koska se on sitten vaan niin mukavaa?


Mä voin luvata ja vannoa, että jos koittaisin pakoilla työntekoa, niin keksisin ihan pikkusen helpomman ja vähemmän työlään tavan tehdä sen, kuin lasten teko. Lapsia tehdään rakkaudesta, ei tekosyyksi. Tai no ylipäätään lapsia ei tehdä, niitä saadaan ja jokainen on yhtä ihme ja maailman onnellisin tapahtuma. Myöskin siinä tilanteessa mä käyttäisin mun "vapaa-ajan" sohvan pohjalla, enkä yllä mainitsemieni asioiden tekoon.

Meidän lapsille siis tulee noin 1,5 vuotta ikäeroksi. Mä koitan miettiä tätä vähän nyt työnantajan näkökulmasta. Mä oon ihan himpun auki 30-vuotias nainen, jolla on yksivuotias esikoinen ja haluan toisen lapsen. Menen töihin ja takaraivossa jyllää koko ajan haave toisesta lapsesta, en pysty antamaan sitä 100%:n panosta työhöni, koska tiedän, että heti, kun nappaa, niin jään uudelleen pois töistä. Meni siihen vuosi tai kaksi tai mitä vaan. Toinen vaihtoehto on se, että meillä käy uskomaton siunaus ja se toinen lapsi tulee melkolailla samaan syssyyn. Siinä kohtaa, kun palaan töihin toisen lapsen äitiysvapaiden jälkeen, niin tiedän, että taas on mun aika keskittyä uraan. Nyt mä oon liekeissä ja annan sen 100%. Kumman sä valitset työnantajana? 


Ja tiedän, että nyt syyllistyn itse törkeään ajatteluun, että ”tehdään se toinen lapsi vaan perään, niin on kaikille helpompaa”, kun ei se tietenkään niin mene. En olisi ikinä osannut uskoa, että meilläkään käy näin nopeasti näin hyvä tuuri asian kanssa. Samalla ajattelutavalla lähdettiin toisen lapsen ”tekoon”, kuin Danielinkin; tulee jos on tullakseen. Danielin kohdalla meni se kolme vuotta ja tämän uuden tulokkaan muutama kuukausi, koskaan ei voi tietää :) 



Mä hyväksyn monia asioita, joita musta sanotaan. Ok, sun mielestä mun raskausmaha on liian iso. Ok, sun mielestä oon ylipäätään liian lihava. Ok, sun mielestä mä oon ruma. Ok, sun mielestä mun tatuoinnit on rumia. Ok, sun mielestä oon tyhmä ja mun ajatuksen on idioottimaisia. Mutta sitä mä en hyväksy, että mua pidetään laiskana äitinä, joka makaa sohvalla päivästä toiseen, eikä vaan kiinnosta työnteko. Ja ei, en vetänyt palkokasvia väärään rööriin, vaikka tää ehkä siltä saattaa kuulostaakin. Halusin, että just sä tunnet piston sydämessäsi ja ehkä jatkossa mietit kaksi kertaa miten kommentoit muiden onneen.


Kuvituksena meidän tän päivän puuhasteluja, jotta saadaan vähän kivempaa fiilistä tähänkin postaukseen ;)

10 kommenttia:

  1. Me saatiin ekasta jo törkeitä kommentteja... Ikää 30+ ja naimisissa... Niin ja kaikki tiesi että hoidoilla Tulin raskaaksi. Meille Pikku kakkosen ikäero esikoisen 1.5v.:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan käsittämätöntä miten ihmiset kehtaa :/
      Meille tuleekin sitten aikalailla sama ikäero näille muruille :)

      Poista
  2. Ihan kuin omasta elämästäni kirjoitettu, on niin moneen kertaan todettu laiskaksi ja työtä pelkääväksi, ja vieläpä kommentit tulleet juuri lähimmiltä ihmisiltä. Kateellisia osa, katkeroituneita kun oma elämä ei menny niin kuin oli haaveillut tai ihan vaan ymmärtämättömyyttään. Joka tapauksessa tärkeintä on ollu päästä kritisoimaan ja tuomaan oma näkemys esille eikä yhtään olla mietitty toisten tunteita. Mielummin otan hengähdystaukoa töistä ja painan 24/7 kotona + opiskelut yms. toimet, ihan vaan siks et aika menee niin nopeasti ja katuisin myöhemmin, miksi en ollut pienten lasten kanssa kotona kun siihen oli mahdollisuus. En vaihtais hetkeäkään pois kotiäiti vuosistani. Kiitos tekstistäsi, piristi päivääni kummasti! Tseppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että teksti oli mieluinen! :) Ja kiitos kovasti!
      Harmillista, että ihmiset ei aina ajattele mitä suustaan päästää ja olettaa, että kaikki on sallittua, kun on raskaana tai lapsia. Huoh! No välillä saa vähän purkautua aiheesta, mutta muuten elää vaan ylpeenä sitä itse valitsemaansa polkua! :)

      Poista
  3. Olen kyllä ihmetellyt, mistä tuommoiset kommentit kumpuavat.. En ymmärrä. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on joo hämärää miten ollaan niin ajattelemattomia...

      Poista
  4. Toinen pankin täti28. lokakuuta 2016 klo 22.10

    Helppoahan se pankkilaisena on, kun asuntolainat on ilman korkoa henkilökuntalainoina ja sit jos vielä hyödyntää lyhennysvapaiden mahdollisuutta, niin käytännössä lainanhoitomenoja ei ole.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, no kyllä minä ainakin lainastani maksan koko ajan :) Pirun tiukkaa on, mutta juuri siksi en makoile sohvan pohjalla. Eikä se omakotitalon ylläpito ilmaista ole, vaikka laina edullinen olisikin.

      Poista
    2. Niin, en tiedä millä ehdoin Nordea myöntää lainaa henkilökunnalleen, mutta verraten sellaiseen, joka ei ole pankissa töissä (ja maksaa lainastaan enemmän) niin kyllä asumismenot kokonaisuudessaan on pienemmät henkilökuntalainojen ansiosta ja mahdollistaa esim. pidemmät äitiyslomat :)

      Poista
    3. Mä oon sitten varmaan tehnyt tosi huonon diilin, mutta ei ainakaan mun alennukset ole niin tuntuvat, että maksaisin paljon vähemmän, kuin asiakas ja tämä mahdollistaisi pidemmän äitiysloman :D Hienoa, jos jossain näin on! :)

      Poista