Kaksplus.fi

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Miniriiviö

Tähän väliin vaihteeksi kuvia ja kuulumisia viikon varrelta :) Meillä oli aikamoinen viikko. Yöunista ei ollut tietoakaan ja päikkärit kiven alla. Mä en oikein tiedä mistä tää johtuu. Kipeen oloinen Dee ei ole. Poskihampaat? Mahdollista. Tai sitten mahdollisesti lapsi käy vaan ylikierroksilla kaikesta uudesta oppimastaan? Niin kuka tietää, mutta tää äiti odotti enemmän, kuin paljon viikonloppua ja iskämiehen apua!


Maanantaina meitä vielä hymyilytti kovastikin. Lähdettiin yhdessä mun työjuttuihin ja puuhasteltiin päivä. Tässä kohtaa oli vielä olo, että tästä tulee hyvä viikko! Kaunis keli ja hymyilyttää vaan - väärin! :D


Viime viikonloppuna Daniel siis oppi kävelemään. Ihanaa! Sitä mä oon odottanut! Mun vauva on jo iso poika <3 Mutta… Enhän mä tajunnut, että tuosta söpöläisestä kuoriutuu samalla ihan järjetön riiviö :D Samalla, kun tajusi kävelemisen, niin tajusi myös, että ”näinhän mä yllän vaikka minne” juuh. Ei oo meinaan enää mikään turvassa, missään. Hauskin uusi juttu on eläinten vesikipon tyhjentäminen. Joko läpsyttämällä vesi ympäriinsä tai vaihtoehtoisesti kaatamalla se suoraan itsensä päälle. Myös kissanruoka on alkanut kiinnostamaan :D Mä vielä mietin joskus, kun muistan, että joku kysyi, että saako teillä olla eläinten kipot rauhassa, että miks ei? Eihän Danielia oo edes kiinnostanut ne koskaan! Paitsi nyt. Se on mukavaa, kun unohdat sekunniksi kipot niiden paikoilleen, niin jo on miniherra kerennyt ne tyhjentää :D


Seuraava uusi harrastus on vessapaperin tuhoaminen. Mitä paremmin paperin saa levitettyä ja sen jälkeen revittyä mahdollisimman pieniksi paloiksi, niin sen parempi! Mukavata mukavata, on se parasta, kun lapsi kasvaa ja oppii itsenäisesti tekemään asioita :D


Perjantaina saatiin meille kauan odotettu pesutorni! Mä en ees osaa kuvailla kuinka onnellinen oon tosta! Joskus vielä muutama vuosi takaperin ajattelin, että voin saada tollaisen ”ostohuuman” vaan kauniista käsilaukusta tai upeista korkkareista, mutta voi kuulkaa! Mikään ei vedä vertoja kunnon bränikälle pesutornille <3 Mä voisin pestä pyykkiä taukoomatta :D Jokaiselle pyykille on oma ohjelmansa ja vaikka oon pitkään ollut kuivausrumpua vastaan, niin onhan toi huikeen näppärä lapsiperheessä. Perusvaatteet, pyyhkeet jne. saa nakattua sinne ja suoraan viikata kaappiin. Ennen meillä oli parhaimpana päivänä kolme kuivaustelinettä täynnä samaan aikaan. Tornina nuo ei siis vielä ole, koska odotellaan tilattua väliasennussarjaa. Onneksi kodinhoitohuone on vielä muutenkin kesken, niin eipä haittaa :)


Mikäs asetus piti opetella ensimmäisenä uusista laitteista? Lapsilukko tietysti :D Eli siis loppuviikon harrastus on tuijottaa koneessa pyörivää pyykkiä, läpsiä luukkua, komentaa (jep :D), kun pyykki hetkellisesti pysähtyy ja tietysti näppäillä joka ikistä nappulaa. Luojan kiitos laitteissa on lapsilukot! :D Meillä on siis aikaisemmin ollut puolet pienempi, päältä täytettävä pesukone, joten tää on ollut uutta ja ihmeellistä aikaa lapselle (ja äidille!) kaikin puolin :)




Eli siis pienen pieni riiviö on nostanut päätään, äiti juoksee perässä taukoamatta ja yöllä nukutaan jos nukutaan. Päivällä vieläkin heikommin, huh! Mä niin todella syvästi toivon, että ensi viikko menee aavistuksen helpommin. Ei paljon, mutta jos nyt edes vähän rauhallisemmin ;) Onneksi edes kelit on suosineet ja ollaankin lenkkeilty lähes joka välissä, ihan äitin hermojen säästämiseksi :P 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti