Kaksplus.fi

torstai 10. marraskuuta 2016

Miten toinen raskaus eroaa ensimmäisestä?

Tajusin juuri, että tässä on ajatukset koko ajan ihan jossain muualla, enkä ole edes kirjoittanut vauvasta! Tai no, lähinnä tästä raskausajasta. Mua pelotti aivan hurjasti edes ajatus uudesta raskaudesta tuon ensimmäisen jälkeen. Puhuttiin asiasta paljon ja kumpikin tosiaan haluttiin tämä toinen lapsi. Lopulta mä päätin, että kyllä mä tästä selviän! Tuli tästä odotusajasta ja uudesta vauvavuodesta taas kuinka kamala tahansa, niin jossain kohtaa se sitten helpottaa kerralla. Nyt tietäisin kuitenkin mitä pahimmillaan odottaa. Moni lohdutti mua, että hyvin yleisesti saman ihmisen raskaudet ovat todella erilaisia! Tuudittaudun siihen :)


Mites tähän asti on mennyt? Alkuun pahoinvointia, luonnollisesti! Mutta ei verratenkaan siinä mittakaavassa, kuin ekalla kerralla. Ekan kolmanneksen aivan totaalinen kuolemanväsymys. Olin jo jossain kohtaa hysteerisen itkuinen tuon väsymyksen ja yöheräämisten kanssa. Nyt eletään raskausviikkoa 17 ja alan olla jotakuinkin elossa taas.

Mieliteot? Ekan raskauden pahoinvointien kanssa söin just sitä mikä meni alas. Yleensä mandariinit ja suklaajäätelö :D Nyt on vain harvoja juttuja, jotka ällöttää, yleensä rasvaiset ruuat. Samoja juttuja kummankin raskauden aikana taas on aivan järjetön himo limuun :D Mä en oo varmasti koko elämäni aikana juonut niin paljon limua, kuin raskausaikana. Ihan törkeen huono mieliteko! Mutta minkäs teet… Toinen on sitten banaanit. Meille sais kantaa niitä säkkikaupalla tällä hetkellä, kun Dee vetää banaania ja mamma vetää banaania. Tän huomasin myös ekassa raskaudessa. Banaanilla saa myös hyvin helposti huonon olon pois, ihan koko ajan pitäis keretä syömään pieniä annoksia, että olo pysyy kohtuullisena.


Mites muuten? Kivut? No ne on alkaneet tulla kuvioihin vasta nyt ja onneksi myös paljon lievempinä. Kyllä sitä joutuu varsinkin yöllä keräilemään itseään makkarin lattialta ennen, kuin pääsee liikkeelle. Liitoskivuilta vaikuttaa, jo viimeksi lääkäri totesi, että ne on joillain todella kipeät ja tietysti, lucky me! Myös selkä alkaa sanomaan itseään irti, kuten ekallakin kerralla. Pitkät ajomatkat, ehdoton ei! Aivan tuskaista koulupäivinä koittaa istua se muutama tunti paikoillaan :/ Liikkeessä ja seisaalteen kaikki hyvin! Välillä toki tietysti liiallinen liike on myös huono juttu, mutta paremmin pärjään, kun ei ole pakko istua. Vältänkin siis sitä aina kuin mahdollista ja turhat reissaamiset saa jäädä kyllä! Mitä sitä turhaan itseään kiduttaa :)

Äitin rakas apulainen <3

Yks ehdoton eroavaisuus on mun naama! Mä oon aivan pulassa tän kanssa :D Mulla ei edes teininä ole ollut näin järkyttävää näppylä invaasiota! Siis aivan tuskaisen kipeitä paiseita ja jossain kohtaa ärtyy aina niinkin pahaksi, että jopa puhuminen sattuu. Aivan uskomatonta! Toki mulla meni iho huonoon kuntoon myös ekalla kerralla, mutta tää on ihan eri sfääreissä tällä kertaa. Eniten ahdistaa se, että mieluiten olisin aina, kun mahdollista ilman meikkiä ja nyt joudun väkisin peittelemään naamaani. No eihän se pakko olisi, mutta todella epämukava olo lähteä mihinkään tällä naamalla. 

Tää on ehkä huono esimerkki, koska tässä on "ihan ok" vaihe menossa!

Paino? Mä kauhulla odotin tätä! Ekasta jäi vielä kiloja ja mietin, että miten mä saan itseni taas kuosiin, jos tästäkin tulee saman verran ja jää saman verran. Mun päivät on jo nyt minuutti aikataulua, niin mihin hemmetin väliin mä ängen vielä jonkun oman urheiluharrastuksen? No onneksi toi ylivilkas taapero pitää huolen siitä, että liikuntaa tulee vaikka olo olisi mikä :D Tällä hetkellä paino vaan laskee ja maha vaan kasvaa. Ekassa raskaudessa vaikka lähestulkoon kaikki tuli ulos sitä mukaa, kun meni sisälle, niin silti se painonnousu oli huimaa. No toki mä oon henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ihan se ja sama tuleeko raskausaikana 2kg, 10kg, 25kg vai 30kg lisää painoa! Niin kauan, kun se ei vaikuta vauvan terveyteen, niin ihan sama! Mä en oo varmasti koskaan syönyt niin terveellisesti, kuin ensimmäisen raskauden aikana, mutta ei sillä ollut väliä. Nyt päätin, että syön ihan just sitä mikä tuntuu hyvältä.



Näin. Näppylänaamainen, mustat silmänaluset omaava valju äiti, joka kulkee pieruverkkareissa ja koittaa selviytyä tunnista toiseen ja päivästä toiseen. Kuvaus, josta en koskaan ikinä kuvitellut tunnistavani itseäni. Mutta hei, täällä bingo! :D Ai, että mä odotan kevättä ja kesää, että minkälainen varjo musta on enää jäljellä, haha. No mä tiedän, että tuun olemaan kiitollinen tästä kaikesta ihan eri tavalla muutaman vuoden päästä, sitä odotellessa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti