Kaksplus.fi

maanantai 2. tammikuuta 2017

Unelmia toteutettu, unelmia edessä!

Mun piti tehdä vielä viime vuoden puolella kertaus koko vuodesta. No teinkö? En. Tää meininki on taas niin hulvatonta, että ajatus ei kulje yhtään. Samoin käytin kolme iltaa ihan vaan kuvien läpikäymiseen ja sen tosiasian tajuamiseen, etten voi tehdä postausta, jossa olisi joka kuukauden parhaat kuvat ja jutut… niitä on paljon :D Mennään siis näin. Vuosi 2016 oli hyvin ristiriitainen. Toisaalta on ollut aivan ihania juttuja, lähestulkoon kaikki unelmat on käyneet toteen ja osaa on alettu toteuttamaan. Toisaalta taas tuntuu, että myös ne alamäet ja vaikeudet on olleet suurempia. Tosin vuosi 2016 oli myös suurelta osin vauvavuotta, joka varmasti on saanut omalta osaltaan vastoinkäymiset tuntumaan kahta kauheimmilta ja vaikeimmilta selättää.



Märehditään huonot fiilikset altapois, koska mukaviin asioihin on aina kivempi lopettaa ;) Mä en oo koko lähes 30 elinvuoteni aikana ollut näin väsynyt, kun vuonna 2016. Mä en oo näyttänyt näin ”ränsistyneeltä” ikinä ennen. En oo ollut näin epätoivon partaalla normaalin arjen pyörittämisen kanssa enkä varmasti ole pessyt näin montaa koneellista pyykkiä koskaan ennen :D Välillä tuntuu, että oon 24/7 vaan hereillä ja teen ja teen ja teen, eikä se homma lopu. Saan silmät kiinni ja samalla sekunnilla ne pitää taas avata. Mulla ei oo koskaan ollut näin järjetöntä määrää univelkaa eikä aivot näin mössöä. Välillä tuntuu etten tiedä edes omaa nimeäni, saati osaisin puhua järkeviä lauseita. Juu osittain voin ”syyttää” vauvavuotta ja osittain itseäni. Ehkä turhan paljon tuli haalittua hommaa itselleen koko ajan. Sitä, kun ei osaa vaan olla ja hoitaa pakolliset. Yksi syy tähän on ehkä liika itsenäisyys. Ajatuskin siitä, että mun mieheni tai jonkun muun pitäisi elättää mut ahdistaa suunnattomasti. Tämä on ehkä se ainoa kerta, kun se olisi ”hyväksyttävää”, mutta ei vaan pysty. Väen vängällä on koitettava tuoda se oma panos siihen talouteenkin. Jostain pitäisi vähentää, mutta mistä?



No eikös siinä ollut tarpeeksi huonoja puolia? Keskitytään hyviin :P Oon saanut nähdä kuinka mun rakas esikoinen kasvaa ja kehittyy päivä päivältä. Koko ajan tulee uutta, ne ensiaskeleet, ensimmäiset ruokien maistamiset. Ah, kuinka jännittäviä hetkiä ne on ollut <3 Monesti olen itku silmässä katsellut jotain pientä elettä tai hymyä ja ajatellut kuinka onnekas olen. Mulla on maailman kaunein ja ihanin poika <3 Omasta mielestäni toki. Oon myös ollut tyytyväinen jokaiseen päätökseen, joita ollaan tehty Danielin kohdalla, kunhan niistä kumpikin vanhempi pitää kiinni. Meidän hoitojärjestelyt ja kummankin osallistuminen Danielin arkeen on mulle tärkeää. Ollaan myös hienosti onnistuttu luomaan se turvallisten aikuisten verkosto lapsen elämään. Ruokailu ollaan hoidettu mun mielestä meille parhaalla mahdollisella tavalla ja se onkin mulle tärkeä juttu. Haluan luoda lapselle terveellisen elämän normin jo pienestä lähtien. Mitä enemmän itsenäistä opettelua ja värikkäitä lautasellisia, sitä parempi :)




Mä oon itse erittäin eläinrakas. Mulle lemmikit on perheenjäseniä, ne vaan kuuluu olla. Eläimiä tulee kunnioittaa ja jokaisen, myös lapsen, ikänsä mukaisesti toki, tulee käyttäytyä eläimen ja tilanteen vaatimalla tavalla. En voisi olla ylpeempi siitä miten upeasti Daniel on ottanut meidän eläimet! Ja kuinka ihanasti noinkin pieni ukkeli osaa käsitellä jo heitä :) Jopa Legoissa olevia kissa- ja koira (sekä orava :D) hahmoja halitaan <3 Tää on mulle myös tärkeä asia ja oon uskomattoman onnellinen siitä, miten upeasti meillä on tää asia mennyt, vaikka alkuun jännitinkin.



Mitäs sitten? Vaihteeksi muutto, mutta tällä kertaa omaan taloon <3 Sitten yllätyshäät ja hei kerettiinhän me kokea vaikka mitä! Festarit, keikkoja, koko perheen lomamatka, soutelua, ravintola illallisia ja häämatka, huh! Kaikki on siis mahdollista, kun vaan päättää ja on hyvä tukiverkosto :) Paljon ollaan siis koettu myös kahdestaan, mikä on huippu tärkeää! Maailman paras ”seuraus” siitä, että parisuhde voi hyvin on huhtikuussa meidän perheen viimeinen palanen, ihana prinsessa <3




Onkos tää se hetki, kun pitäis puhua niistä uuden vuoden lupauksista? En oo koskaan tehnyt moisia, mutta muutaman tavoitteen asetan itselleni tälle vuodelle. No ihan blogin osalta mun tavoite on parantaa kuvien laatua. Koitan siis alkaa roudaamaan tuota isoa kameraa mukana. Pikkuhiljaa! Koska se ei ihan joka laukkuun mahdu… :D Aion olla paras äiti lapsilleni, ajatella aina heidän parastaan ja tehdä kaikkeni sen eteen, että heillä on hyvin asiat. Näin toimin tälläkin hetkellä ja joidenkin mielestä osa asioista on turhaa hössötystä, omasta mielestäni olen vain hyvä äiti eli jatkan samalla linjalla :) Tähän ehkä vastakohtana aion myös olla hieman itsekäs ja ottaa enemmän sitä omaa aikaa ja toteuttaa omatkin unelmat. Kumpikin on mahdollista :) Viimeisenä juttuna oon ollut ihan hämmentynyt siitä negatiivisuudesta ja arvostelusta, jonka vanhemmuus on tuonut tullessaan. Se miten muut ihmiset, niin toiset vanhemmat, kuin lapsettomat kehtaavat arvostella toisten tapoja tehdä asoita ja kasvattaa lapsiaan. Koitan siis kaikin mahdollisin tavoin kiertää kaukaa nämä negatiiviset ihmiset ja ympäröidä itseni vaan niillä, jotka ymmärtävät, että jokainen perhe on omanlaisensa ja tuovat sitä positiivisuutta elämään vaikeinakin hetkinä <3






Isoja juttuja takanapäin ja isoja juttuja edessäpäin! En malta odottaa, että tää vuosi pyörähtää kunnolla käyntiin! Teittekös te uuden vuoden lupauksia? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti