Kaksplus.fi

lauantai 28. tammikuuta 2017

Viimeinen (epäonnen) hoitovapaa viikko

Mä en vaan voi uskoa todeksi tätä viikkoa. Mä olin niin haaveillut mielessäni leppoisasta vikasta viikosta. Tehdään Deen kanssa kaikkea kivaa ja käydään vähän shoppailemassa joku päivä. Etitään joku kiva uusi leikkipaikka ja mahdollisesti löydetään vielä uusia kavereita. Ehkä tää oli just se missä meni pieleen; liiallinen haaveilu :D 


Deede itse on ollut kiukkuinen, kun ampiainen. Puskee noi leveät takahampaat oikein urakalla. Ruuat lentää lattialle ja jätskivarastot on syöty loppuun. Nukkuminen on ollut ihan vieras käsite taas vaihteeksi. Aivan tuskaa päikkäreille nukuttaminen. Se meni meillä jo hienosti hetken! Olin ihan onnessani! Aina on ollut päikkärit sitä 30min. luokkaa ja nyt ollaan nukuttu 1,5h… Kunnes tämä viikko alkoi, tietysti. Melkein kerkesin jo laittamaan meidän äitiryhmäläisille viestiä, että wuhuu, meidän Daniel on alkanut nukkua pidemmät päikkärit. Ihan en ehtinyt :D Päikkärit, kuten yöunetkin on olleet suht helppoja nukutuksen osalta tähän asti. Itkuhälystä unimusa pimputus päälle, verhot kiinni ja hyvän yön suukot ja toivotukset ja hetken herra pyörii sängyssä itsekseen kunnes nukahtaa. Nyt siellä ollaan vuoroissa sellanen mukava 1-2h riippuen illasta… ei jessus. Myös tää uusi keksintö herätä kuudelta on oikein kiva… ennen tätä viikkoa siis herättiin siinä yhdeksän kieppeillä. Se oli vielä inhimillinen niiden yöllisten herätysten kanssa. Kello kuusi ei ole.

Kissan metsästystä... :D

No tähän samaan meidän iskämies oli alkuviikon kipeä ja nukkui lähes kellon kellon ympäri muutaman päivän. Hei kuinka hyvä ajoitus…. not! Normaali tilanteessa menis aivan hienosti hoitaa kaikki aamusta iltaan yksin, mutta nyt meinas järki loppua. Ja mites noi eläimet? Yhteenotto? Jep. Eläinlääkärillä juostu? Jep. Toisella leuka täynnä rautaa... jep. Sydän syrjällään saa olla niidenkin kanssa. Itse olen vielä säästynyt lääkärireissulta, perheen ainoana. Olo ei ole mitenkään päin priima, mutta veikkaan, että väsymys vetää olon huonoksi eikä mikään tauti.

He suunnittelevat autotallia yhdessä <3

Ei olla oikein päästy kotoa irtautumaan, kun pitää vahtia ja passata vähän kaikkia. Keskiviikkona kuitenkin päätettiin lähteä Subwayhin syömään, koska kiukku oli sillä tasolla ettei sitä muuten olis saanut katkeamaan. No maiseman vaihdos onneksi auttoi ja herra oli, kuin itse aurinkoinen, kun sai oman leivän ja pääsi ajelulle :D <3 Saatiin myös hoidettua samalla muutamat postihommat ja kotona oli vielä kaikki hyvin, kun palattiin.



Positiivisena sentään tuo keli! Aivan huippu. Ollaan koitettu olla ulkona mahdollisimman paljon ja tuhota siellä energiaa. Mulla alkaa olla tuo selkä taas siinä kuosissa ettei istuminen oo millään tasolla hyvä juttu. Ollaan koitettu käydä myös vaunulenkeillä sen mitä muilta hommilta keritään. Nyt vaan huomaa myös sen puolen, että pitäisi osata himmata tahtia, alkaa ne kivut taas nostaa päätään. Mutta hei, ne on olleet kuvioissa nyt muutaman hassun viikon. Nyt eletään raskausviikkoa 28! Se on jo aikamoinen voitto viime raskauteen verrattuna :) 


Eli siis kiukkuinen hampaita tekevä (ja mahdollisesti alkuviikosta vielä vähän myös kipeä) lapsi, kipeä mies, eläinlääkärikeikka ja kaikkien vahtiminen ja hoitaminen. Ei ihan se ”otetaan rennosti ja tehdään kivoja juttuja vaan”-viikko, josta haaveilin, haha. Oli meillä onneksi eilen ihana lounashetki ja muutenkin vähän jo helpompi päivä. Herkuteltiin taas ja maistettiin mummin tuomaa kuhaa, kiitos mummille <3 Meillä on siis vähän tökkinyt toi kalan syöminen. Ollaan lähinnä testattu tuoreeltaan lohta. No en itsekään välitä lohesta kauheasti, joten ymmärrän kyllä :P Vaalea kala on aivan ihanaa, kuha ja ahven! nam! Ja niin meidän pikku miehelle kelpasi lautaselta ihan jokainen kuhan palanen, äitin poika ;) 


Jos joku vielä siis sattuu ihmettelemään, että miks mä olen niin hyvin kovin onnellinen, että pääsen töihin, niin tässä ehkä muutama pointti. Mä kovin paljon mielummin teen nyt hetken töitä, ihan oman mielenterveyteni kannaltakin ja annan iskän vaihteeksi hoitaa tätä showta kotona. Kummassakin on ne omat hyvät ja huonot puolensa - kuten kaikessa! Mutta nyt muutos tulee kyllä enemmän, kun tarpeeseen. Pakko saada freesimmät aivot hoitamaan tätä koti rumbaa ja saada omat ajatukset vähän muualle. Maanantaina se siis koittaa, uusi arki! Mulla on jo eväskipot, työkengät ja ihana avainnauha (kiitos Jenni <3) valmiina, haha! Nyt täytyy vaan laittaa kaikki sormet ja varpaat ristiin, että terveys ja varsinkin tuo pirun selkä kestää töissä olemisen ja istumiset.



Tänään saadaan illasta onneksi ihana Emmi meille yökylään, jos uskaltaa enää tän lukemisen jälkeen tulla :D Niin josko siitä alkaisi se ylämäki taas? Hope so! :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti