Kaksplus.fi

torstai 2. helmikuuta 2017

Maaseutu vs. lähiö

Mun on pitänyt jo pidempään kirjoittaa aiheesta. Eli kummassa on kivempi asua, maaseudulla vai lähiössä? Tähän tekis mieli lisätä vielä ydinkeskusta, mutta käsittelen aihetta lapsiperheen silmin, joten tällä kertaa vaan nämä kaksi, jotka on koettu Danielin kanssa :) Oon tainnutkin joskus mainita, että mulle kaupungista lähiöön muuttaminen oli haastava prosessi. Olin tottunut ettei autoa tarvitse ja joka puolelle pääsee muutamassa minuutissa kävellen. No lähiöstä maaseudulle ei ollut niin kova shokki, koska olin jo tottunut taas uudestaan käyttämään autoa joka puolelle kulkemisessa. Ja ehkä osittain se, että toki siellä oli niitä hyviä puolia paljon, mutta ei se välimallin ratkaisu ollut mun juttu. Kaupunki tai maaseutu, mutta ei siltä väliltä :P


Tuohon, että kummassa on kivempi tai parempi asua ei ole yksiselitteistä vastausta. Kummassakin on puolensa! Kuten yleensä. Kummassakin on niitä elämää helpottavia asioita, mutta myös vaikeuttavia. Kummastakin löytyy myös yhteneväisyyksiä, vaikka ei heti uskoisi. Pohjustuksena, että vuosi sitten asuttiin siis siellä lähiössä, noin 15 minuutin päässä Tampereen keskustasta kaksiossa. Nyt asutaan ”maalla” isohkossa omakotitalossa, noin 30 minuutin päässä Tampereen keskustasta. 


Noh, aloitetaan vaikka lähikaupasta, joka on aina ollut mulle tärkeä juttu. Lähes aina jotain unohtuu tai sitten se maito loppuu just väärällä hetkellä tai jotain vastaavaa. Aina (Tampereella asuessani) oon asunut niin, että lähikauppa on muutaman askeleen päässä. Edellisessä asutuksessa kaupalle oli huikeat 700metriä ehkä? Ja se tuntui pitkältä :D Nyt lähikauppaan on 10 kilometriä. Ennen se kauppa oli lähellä, mutta se taistelu saada vaunut ja tavarat ensin hissittömän talon alakertaan ja sitten ne kauppakassit takaisin tän muun roinan mukana, toki vauva sylissä. Mutta kuinka ihanaa oli kävellä ensin reilumpi lenkki, jonka päätteeksi käydä kaupassa kävellen ja yleensä siinä kohtaa siellä vaunuissa nukkuvan vauvan kanssa? Ah, luksusta! Mites nyt? Sama kamojen roudaaminen, mutta autoon ja takaisin. Ei ole mahdollisuutta käydä kaupassa ”rauhassa”, koska lapsi ei nuku. Koko ajan joudut nostamaan edestakaisin autoon ja rattaisiin ja ostoskärryihin jne. Eli siis tän erän pisteet ehdottomasti lähiölle!


Ulkona nukuttaminen. No nyt se on mahdollista! Edellisessä paikassa ei niinkään. Jonkin verran koitin kantaa vaunukoppaa parvekkeelle, mutta melkein samantien sieltä herättiin. Kerran muistelen, että kerkesin imuroimaan pikaisesti ennen, kun itkuhälystä kuului ääniä! Nukkui toki aina jonkin aikaa vaunuissa pihalla niin, että itse istuin esimerkiksi tamppaustelineellä vieressä tai vaan käveltiin ympäriinsä. No eihän siinä mitään, mutta eipä saanut sitä päikkäriaikaa käytettyä hyödyksi juuri vaikka tuohon imurointiin tai ruuanlaittoon. No nyt on tosiaan mahdollista nukuttaa vaunuihin. Kesällä ei taidettu edes nukkua päikkäreitä sisällä juurikaan, kun koitettiin saada tämä toimimaan. Mutta on tässäkin asumusmuodossa tämän asian osalta huonoja puolia. Esimerkkinä naapurin koirat. Lähestulkoon heti, kun saat lapsen nukahtamaan vaunuihin, parkkeeraat ne suojaisaan paikkaan pihalle ja pääset sisälle aloittamaan hommat, niin eiköhän sieltä kuulu naapurien koirien haukkuminen :/ On tuossa naapurissa meinaan sellainen koirakaksikko, joka ilmaisee olemassa olonsa lähestulkoon taukoamatta, kun ulkona ovat. Kesällä nukutusten riesana oli toki tää vakio; aina just, kun saat lapsen nukkumaan, niin joku keksii alkaa leikkaamaan nurmikkoa tai käynnistää oksasilppurin. Eikä siinä sikäli, toki lapsen pitää oppia nukkumaan myös metelissä, mutta rajansa kaikella. Eikä Dee heti ääniin herää, jos ne on tuollaista tasaista nurmikon leikkuuta jne. Mutta kimeä koiran haukkuminen tai se, että naapurin ukko ajaa sen leikkurin kiveen tai vastaavaan on aivan varma herätyskello. Mikä lopputulos tälle erälle? Olisko tasapeli? Yhtä vaikeeta, eri syistä toki kummassakin.


Peseytyminen. Täällä yks selkävaivanen moi! Hiukan oli haastavaa aivan minikokoisessa wc/kylpyhuone yhdistelmässä koittaa pestä ja kylvettää vauvaa. Vaan toinen meistä mahtui kerralla kylppäriin ja siinä sitten kykit ammeen vieressä lattialla. Varsinkin aluksi tää tuntui jopa pelottavalta, koska sulla oli ekaa kertaa aivan pieni vastasyntynyt käsittelyssä ja tilat minimaaliset ja vain ne yhdet kädet käytössä. Sitten sieltä lattianrajasta piti päästä vielä turvallisesti vauva sylissä ylös… heh. Nyt, kun kylpyhuoneessa avaa saunan oven, niin se on aivan täydellisen mallinen tähän hommaan! Iso tasainen alue, johon saa ammeen ja itse voi seistä koko pesusession ajan. On tilaa levittää pesuaineet ja lelut jne. siihen ympärille ja pyyhkeen saa myös helposti lähettyville. Ja mikä parasta, selkä kiittää. Tää on siis helppo. Piste maaseudulle!

Tila. No nyt sitä on! Alkuun se tuntui liialta ja totuttelu vaiheessa aina vaatteet tai vaipat tai mikä vaan oli väärässä paikassa tai väärässä kerroksessa ja juokset ympäriinsä. Nyt, kun tähän on tottunut ja pikkuhiljaa tavarat löytävät ne omat paikkansa, niin onhan tää luksusta! :) Ennen oli olohuoneessa kaikki; lelut, sitteri, koiranpeti, pyykinkuivausteline jne. Ei siis sata hasardia samassa pienessä tilassa, jossa pitäisi sitten pystyä leikkimään. Oon muutaman kerran miettinyt, että jos vielä asuttaisiin vanhassa paikassa, niin miten tuon lapsen perässä saisi olla ihan joka sekunti :D Tää on siis myös selkee: maaseutu!


Seura. Tampereen puolella neuvolassa meistä tehtiin ”äitiryhmä”: suht samanikäisiä äitejä ja samassa kuussa syntyneitä lapsia. Olin ensin vähän skeptisenä liikkeellä, mutta eka kerta näiden naisten kanssa ja heti tuntui, että meidän kuuluikin olla porukka :) Ihan huippua treffata tietyin väliajoin ja saa rauhassa puhua niitä vauvajuttuja ja saada vertaistukea vaikeisiin tilanteisiin sekä jakaa ne kehitysaskeleet jonkun kanssa, joka ymmärtää hypetyksen. Lenkkeillä vaunujen kanssa treffeille ja parhaassa tapauksessa lapsi nukahtaa menomatkalla ja saat rauhassa höpöttää muiden kanssa, ah! Nyt toki näitä treffejä on edelleen, mutta meille se ei enää ole niin helppoa. Ennen siis oli tosiaan taas tää optio mennä vaunuilla, nyt ei. Taas se autoon ja takas ränääminen ja varmasti lapsi ei voi nukahtaa tai jos nukahtaa, niin ollaankiin taas jo perillä ja lapsi pitää herättää. Koitetaan tästä huolimatta päästä aina treffeille mukaan, koska on se ainakin mulle se henkireikä :) Mites täällä lähempänä? Ei vaan ole ketään. Täällä on ihan yksin. Täältä pitää joko lähteä autolla tai olla vaan yksin. Naapurustossa ei ole pieniä lapsia eikä kävelymatkan päässä leikkipaikkaa. Tää menee siis ehdottomasti lähiölle!


Tässä ehkä tärkeimpiä, jotka tulee ensimmäisenä mieleen. Toki tästä saisi varmaan loputtoman postauksen vertailemalla kaikkea mahdollista. Mutta pysyttäydytään näissä, jotka mua on mietityttänyt viime aikoina. Ehkä eniten on harmittanut tuo seuran puute ja ulkona nukuttamisen vaikeus. Mutta ehkä niihinkin saa taas jossain kohtaa tolkkua, kun tää arki tulee taas muuttumaan muutaman hassun kuukauden päästä. Toivon, että löydettäisiin vaikka tuosta keskusta alueelta seuraa, kun alkuun pitää tietysti vauvan kanssa juosta useammin neuvolassa, niin samalla voidaan jäädä Danielin kanssa leikkimään, kun vauva (toivottavasti :D) nukkuu vaunuissa. Kaikesta saa ja pitää haaveilla ;) Näistä miinuksista huolimatta en vaihtaisi nykyistä asumusta mihinkään.



P.S. Eka viikko alkaa olla taputeltu työrintamalla! Kroppa huutaa hoosiannaa, mutta mieli lepää. Happy mama :) Työmatkat voisi olla helpompia… puoleen väliin matkaa autolla ja siitä sitten ruuhkabussiin… huh!


2 kommenttia:

  1. Hyviä pointteja! Itse tällä hetkellä haaveilen takaisin maalle muuttoa, mutta toisaalta on sitä jo aika tottunut tähän kaikki lähellä ja työmatkan varrella systeemiin. No, kyllä se oma tila ja luonnon ympäryys olis niin tärkeetä. Ja ihan ehdottomasti se, että sitten voisi ottaa koirankin perheeseen paremmin, täällä on vielä tilanpuutteen vuoksi asiasta luovuttu. Niin unelmakuva tuo missä näkyy koira ja lapsi kesällä omalla pihalla. :) Pohdiskelen maalle muuttoa täällä: http://viivyvierellain.blogspot.fi/2017/01/unelmien-koti.html

    terkuin heidisusanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan täällä hurjasti hyviä puolia ja näihin miinuksiin varmasti tottuu ajan kanssa. Kuitenkin vasta alle vuosi ollaan asuttu :) En mä täältä mihinkään muuttaisi vaikka helpommalla varmasti pääsisi hieman eri paikassa :P

      Käyn kurkkaamassa sun tekstin! :)

      Poista