Kaksplus.fi

perjantai 10. helmikuuta 2017

Taaperon unikoulu

Tällä viikolla on toteutettu itseasiassa meidän toinen unikoulu. Ensimmäinen oli joskus kesällä ja vielä pinnasängyssä. En itseasiassa edes muista kunnolla, että toimittiinko nyt ihan joidenkin ohjeiden mukaisesti vai mikä tuossa oli ajatuksena :D Niin se aika kultaa muistot. Nyt ollaan siis taas ongelman äärellä. Daniel siirtyi jo jokin aika sitten juniori sänkyyn pinnasängystä ja muutama viikko meni oikein hienosti! Nyt yhtäkkiä keksittiin sitten karkaaminen. Ennen yöunille nukuttaminen oli helppoa ja siinä meni 10-15minuuttia. Nyt siellä on oltu 1,5-2h... nauretaan, itketään, karataan jne.


Mulla ei hermot enää riittäneet tuohon nukutusrumbaan ja meillä on iskämies koittanut hoitaa niitä. On siis lapsen vieressä aina ton parin tunnin siivun... ei hyvä! Mä en ensinnäkään enää pääse, varsinkaan iltaisin näiden kipujen ja tän pötsin kanssa tuohon pieneen sänkyyn. Eli siis ei vaan yksinkertaisesti voi opettaa lasta siihen, että jonkun on aina oltava vieressä, jotta nukahtaa. Ei sillä, että muutenkaan sellaista haluaisin opettaa, mutta tosiaan ei edes voi, joten se helpottaa keskustelua aiheesta.

Mä koitin muutaman viikon keksiä ja googlettaa kaikkia mahdollisia kikkoja. On annettu illalla kamomillateetä, rauhoitettu leikki ennen iltapuuhia, luettu kirjaa jne jne. Mutta mistään näistä ei ole ollut hyötyä. Ja vaikka kuinka koittaisi väsyttää tuota lasta, niin silti sama rumba. Päädyin sitten lopulta uudestaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuille ja lukemaan erilaisista unikoulu vaihtoehdoista. Kyselin myös kokemuksia ja vinkkejä Danielin ikäisten facebook ryhmästä jne.

Pinnasänky on jo siirtynyt siskon huoneeseen <3

Lopulta päädyin yhdistämään muutamaa tapaa. Eli siis tuo tuoli unikoulu ja palautus. Danielin huoneessa on nojatuoli ja siinä istuu nyt se kuka on nukutusvuorossa. Sanotaan normaalisti hyvät yöt ja laitetaan valot pois jne. ja sitten vanhempi vain istuu nojatuolissa ja heti, kun jalat osuvat maahan niin lapsi palautetaan takaisin sänkyyn, pää tyynyyn ja peitto päälle. Ehkä joka kolmannella kerralla saatoin aluksi sanoa hiljaisella ja rauhallisellä äänellä uudestaan "nyt on yö, nyt pitää nukkua." ja silitin lapsen päätä. Muuten ei lapselle puhuttu prosessin aikana mitään. Kokeilin alkuun poistua huoneesta kokonaan, mutta siitä ei tullut mitään :D Odotetaan siis alkuun, että homma pelaa näin ja sitten muutetaan taktiikkaa niin, että samantien poistutaan huoneesta.

Eka ilta oli kaikista rankin, luonnollisesti. Kokonaisnukutuksessa meni 1h15min eli heti jo vähemmän aikaa, kun tossa päättömässä toiminnassa ennen tätä. Mä hoidin nämä kriittisemmät, koska oon tiukempi näissä, kuin tuo mies :D Koko nukutus meni vaiheissa ja mulla oli tuskanhiki, kun lopulta poistuin Danielin huoneesta, haha! Ensimmäinen 30min oli leikkiä. Deen mielestä oli hurjan hauskaa, kun äiti koko ajan nosti takas sänkyyn ja tän ekan jakson aikana ihan tahalleen heti, kun oltiin pää tyynyssä, niin piti päästä ylös... nice. Seuraava vaihe oli kiukku. Järjetön huuto ja mielenosoitus siitä, että nostetaan takaisin sänkyyn. Veti itseään lötköksi ja koitti luikerrella pois otteesta. Tätä vaiheitta kesti aikalailla myös se 30min. Sitten vartti oltiin hiljaa ja sängyssä, mutta pyörittiin jne. ja lopulta liike loppui ja pieni tuhina tuli tilalle. Tässä kohtaa oli niin voittajafiilis! Äiti 1- Daniel 0


Seuraavaa iltaa "odotin innolla", että mihin tuo kehittyy. Sama kaava, mutta kaikkien vaiheiden aika puolittui. Tokana iltana siis valojen sammutuksesta uniseen tuhinaan 40minuuttia. Kolmantena iltana 30minuuttia. Neljäntenä enää 20minuuttia! Succes! Pakko myöntää, että siinä melko alussa, 10-15minuutin kohdalla tarvii aikalailla kerätä itsensä, että jaksaa sen kiukutteluvaiheen hoitaa rauhassa. Järjettömät lehmänhermot käyttöön ja vaan kylmänviileetä toimintaa sanomatta sanakaan. Helppoa? Ei todella, mutta se tieto takaraivossa, että tällainen vaatii jatkumoa ja, että kerran, kun tämän jaksaa, niin arki helpottuu kummasti :) Enää kun ei tule noin suurta sängynvaihdosta tai huoneen muutosta eteen.


Takapakkia meidän unikoulu otti nyt loppuviikosta, kun vaihdettiin nukuttajaa. Tuntui, että sama rumba alkoi taas alusta. Selkeesti haluaa kokeilla meitä kumpaakin :D Mutta hyvässä vaiheessa mennään jo ja ihan selkeesti tästä on apua! Vielä, kun saadaan lapsi oppimaan, että kummankin nukuttajan kanssa homman nimi on sama. Tää on mun mielestä ollut ihan lempeä tapa hoitaa homma ja kaikki on tyytyväisiä. Jatkan aiheesta vielä, kun saadaan homma päätökseen ja kerron sitten lisää fiiliksiä. Nyt on tosiaan erittäin hyvä fiilis, että lähdettiin tätä tekemään. Kannattaa siis kokeilla ja "kärsiä" nuo vaikeimmat ensimmäiset päivät. Kyllä se siitä helpottaa, vaikka ei siltä välttämättä joka hetki tunnukkaan :)

Hänen kaverinsa kyllä nukkuu vaikka missä :D

2 kommenttia:

  1. Voi apua, kun palauttikin muistot tosta nukuttamisrumbasta mieleen tämä postaus. Meillä oltiin heikkoja, kun taapero nukkuu taas välissä. :D

    Mulla on blogissa arvonta menossa tällä viikolla, mistä voi voittaa kurssin ja sen myötä vertaistukea uniasioihin ja väsymykseen pikkulapsiajan kaikissa vaiheissa. Löytyy täältä: http://viivyvierellain.blogspot.fi/2017/02/voimia-vanhemmuuteen-sisaltaa-arvonnan.html

    :)

    VastaaPoista
  2. Haha :D Meillä ei oo nukkunut vieressä ekojen viikkojen jälkeen, mutta nyt on "harmittanut", koska ei nuku edes hetkeä meidän välissä nyt, kun itse väsyneenä ukkelin sinne kantanut :D

    Kiitos vinkistä! Oon itseasiassa itse hiomassa samaa yhteistyötä parhaillani :)

    VastaaPoista