perjantai 25. elokuuta 2017

Ensimmäinen viikko päiväkodissa

Tällä viikolla tosiaan aloitettiin kunnolla päiväkoti ja kolmena päivänä Daniel meni aamusta iskän kyydillä ja me sitten Amandan kanssa haettiin iltapäivästä kotiin. Jokainen päivä oli melko erilainen ja kaikki vielä harjoittelua - meille kaikille.

Rauhalliset päikkärit <3

Aloitus tuli hyvään väliin siinä mielessä, että edellisen viikon tutustumisista johtuen meidän Amanda on ollut kipeä :( Käytiin tosiaan kolmena päivänä tutustumassa ja siellä kaikilla vuosi nenä. Kaikkia toki kiinnosti vauva ja tietysti sitten tän yhtälön seurauksena meidän prinsessa tuli kipeäksi. Tätä osasin tosin odottaa ja se olikin syynä miksi Daniel ei aloittanut tarhaa ennen Amandan syntymää. En halunnut, että taapero tuo pöpöt tarhasta vastasyntyneelle heti ensimmäisinä päivinä.

Meillä ei olla siis nukuttu yhtään. Tai no, kyllä meidän miehet on :D Me ollaan sitten Amandan kanssa yöt vietetty niistäen ja sylikkäin hieman koholla, jotta henki kulkee. On kyllä aina niin sydäntä raastavaa, kun lapsi sairastaa. Urhea tuo likka on silti ollut! Hymyilee vaan keskellä yötä, vaikka selkeästi väsyttää ja on huono olla <3

Veikkaa hakemaan :)

Toisin sanoen hieman rauhallisemmat päivät on tulleet tarpeeseen, koska koko viikon unimäärä tän äidin osalta vastaa ehkä ”normaalin ihmisen” yhden yön unia. Nyt on siis paikallaan sanoa, että äitiä vähän väsyttää :D Onneksi alkoi viikonloppu!


No takaisin päiväkoti elämään. Ensimmäinen päivä jännitti tietysti eniten. Hienosti oli aamusta mennyt ja Daniel oli juossut suoraan leikkimään eikä edes meinannut moikata iskälle. Iltapäivällä, kun me haettiin, niin oli juuri herännyt päiväunilta. Vähän vielä unisena katsoi hieman ihmeissään, mietti selkeästi hetken ja sitten meinasi tulla pieni itku. No minä nappasin syliin, mutta äitin halista rimpuiltiin irti ja juostiin siskon luokse, joka oli turvakaukalossa. Hirvee höpötys alkoi ja Daniel painoi pään siskon syliin <3 Selkeesti oli siis siskoa eniten ikävä. Arvatkaa meinasko mua itkettää tässä kohtaa? jep.

Ekan päivän jälkeen pillipullosta piti saada kansi pois, koska tarhassakin juodaan ilman kantta.. tähän asti kotona vaan heitetty vedet ympäriinsä, jos kantta ei ole :D Taitaa mennä tuolikin vaihtoon kohta... :D

Toisena aamuna oli lähdetty hienosti, mutta sitten matkalla autolta sisälle päiväkotiin oli tullut itku. Se oli kuulemma helpottanut kyllä jo ennen, kun iskä oli lähtenyt ja taas oli menty leikkimään. Kotiinlähtö meni aika samalla kaavalla, kuin edellisenä päivänä, taisi siskoa olla eniten ikävä. Sitten alkaa höpinät ”huuva” (hauva) ja ”kissa” ja joka toinen päivä myös ”pappa”, haha :D Ilmeisesti käy tärkeimmät kaverit läpi, että nyt lähdetään katsomaan niitä.

No kolmas päivä olikin mennyt jo enemmän, kuin hyvin! Iskä sanoi, että aamulla oli ollut oikein tarmoa täynnä ja iloinen koko matkan päiväkodille. Nätisti mennyt sisälle ja samantien vilkuttanut, että ”hei hei”, haha. Iloinen oli vieläkin, kun haettiin kotiin ja täditkin oikein kehuivat, että miten hienosti päivä on mennyt! Siis mun megavilkas täystuhoni sai kehuja käytöksestään? Uskomatonta! :D <3 Tää oli kyllä kaikille meille enemmän, kuin hyvä ratkaisu. 

Autohommiin heti, kun kotiin pääsee.

Amanda on myös saanut päivisin paljon enemmän huomiota ja oppinut hurjasti uutta! Ihan vaan varmaan jo siksi, kun on mahdollista enemmän antaa olla leikkimatolla pelkäämättä, että saa pikkuauton päähänsä. Melkein jo käännytään selältä mahalleen! Ennen näitä päiviä ei ole ollut edes yritystä. Samoin likka punkeaa itseään istumaan, siitä ollaan koitettu käydä keskustelua, että hän on vielä vauva eikä saisi istua, mutta naureskelee vaan ja vääntää itseään jatkuvasti istumaan, haha :D Se siitä sitten, että viihtyisi pitkään rauhallisesti pötköllään. Kohta se varmaan jo juoksee veikan perässä.



Nyt nauttimaan koko perheen viikonlopusta ja maanantaina palataan taas tähän osittain uudenlaiseen, kivaan ja toimivaan arkeen :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti