torstai 17. elokuuta 2017

Subjektiivinen päivähoito-oikeus

Saako sitä käyttää? Tää on taas näitä asioita, joiden kanssa teet niin tai näin, niin aina menee väärin, haha. Jos sä olet vauvan kanssa kotona ja pidät taaperoa päiväkodissa sen 20 tuntia viikossa, niin suorastaan sysäät vastuun lapsesi kasvatuksesta muille. Häpeä! Sähän oot kotona, jos niitä lapsia tekee, niin niistä pitää pystyä huolehtimaan itse. Ja vielä kaupan päälle viet jonkun toisen paikan, joka sitä oikeesti tarvitsee, niin senkin itsekäs äidin kuvatus. Täähän on se yleisin kanta, ainakin mihin itse oon törmännyt :D 


No mä en näe asiaa noin. Mehän siis päätettiin jo ennen Amandan syntymää, että alkusyksystä Daniel menee päiväkotiin tuon subjetiivisen hoito-oikeuden verran, jos vaan saadaan kivasta päiväkodista paikka. No mehän saatiin! Ihana pieni yksityinen päiväkoti luonnonhelmassa, ah! Käytiin alkuvuodesta kurkkaamassa alustavasti paikkaa, että haetaanko sinne ja oltiin kyllä sen verran innoissaan kaikki tuon käynnin jälkeen, että ei ollut kahta sanaakaan. Päiväkoti on uudehko ja pieni. Kaikki lapsen tarpeet oli otettu hienosti huomioon ja erilaista puuhaa löytyy joka päivälle. Painotuksena tuolla oli liikunta sekä luonto. Päiväkodissa tehdään retkiä paljon luontoon, josta keräillään itse askartelutarpeet ja opetellaan kaikkea mahdollista luontoon liittyvää. Se on mun mielestä ihana lisä :)

Ehkä ihan tervetullutta, ettei olla vaan äidin kanssa? :D

Alunperin ajatus oli aloittaa syyskuussa, mutta toive päiväkodin puolelta oli, että samaan aikaan, kun muutkin palailevat lomilta eli tällä viikolla ollaan nyt kahdesti käyty porukalla tutustumassa. Ensi viikolla vielä yksi tutustuminen ja sitten alkaakin jo ihan kunnon päivät, jaiks! Ensimmäinen tutustumispäivä meni…no hmmm… ei ehkä ihan nappiin :D No enpäs tajunnut, kun vasta jälkikäteen, että ajankohta oli ehkä hieman huono. Olin juuri ollut viikonlopun työmatkalla ja heti ensimmäinen normaali päivä vietettiin tuollaisessa paikassa. Daniel selkeästi haki multa huomiota, riekkui eniten, kun syötin Amandaa. No nyt ainakin tarhantädit on nähneet sen pahimman mahdollisen uhmakiukku riekkumisen… :D


Danielin tulevassa tarhassa aloittaa kaksi subjektiivisella hoito-oikeudella, Daniel ja toinen lähes samanikäinen poika. He ovat siellä eri aikaan eli sikäli eivät kuormita työntekijöitä niin paljon. Daniel on aina joka toinen viikko kolme lyhyempää päivää ja joka toinen kaksi hieman pidempää. Ja tietysti päiviä voi sopia tarpeen mukaan.

Iloisesti oman kaapin edessä <3

Mä nyt tietysti tähän väliin vedän tän ”koitan aloittaa yritystoimintaani”-kortin. Että ei me vaan Amandan kanssa nukuta koko päivää vaikka Daniel tarhassa onkin, haha :D Tää järjestely mahdollistaa sen, että pystyn hommaa laittamaan aluille ja sitä edes jollain tasolla pyörittämään. Se on siis yksi syy miksi tätä alettiin jo viime syksynä suunnitella.


Toinen syy on se, että vaikka en tekisi mitään muuta, kun hoitaisin vain lapsia ja kotia, niin kyllähän tuossa iässä oleva aktiviteettia kaipaava taapero kyllästyy. Se kyllästyy siinä kohtaa, kun on pakko tehdä ne kotihommat. Hienosti tietysti jaksaa auttaa ja tehdä mukana, mutta ei aina. Ja sitten vauva. Vaikka Amanda on pääasiassa hyvin rauhallinen ja tyytyväinen neitokainen, niin näin kolmen kuukauden rajapyykin ylittäneenä ei hänkään jaksa vaan nukkua päiviä. Myös Amanda tarvitsee huomiota ihan eri tavalla, kun hetki taaksepäin. Tarvitaan niitä erilaisia rauhallisia aktiviteetteja, joihin veljellä ei aina riitä mielenkiinto.


Daniel on aina ollut (ja uskallan varmaan sanoa, että tulee aina olemaan :D) hyvin vilkas tapaus. Aktiviteettia pitäisi olla ja paljon. Joten uskon, että myös lapsi nauttii, kun pääsee juoksemaan ja touhuamaan ikätovereiden kanssa. Joka päivä on erilaista puuhaa tarhassa. On retkipäivää, lorupäivää, askartelupäivää, jumppaa ja ties sun mitä. Sitten on ne kotipäivät, jolloin ne vanhat tutut puuhat varmasti maistuu ihan eri tavalla, kun on myös vaihtelua. Nyt toisena tutustumispäivänä oli mullakin jo kyynel herkässä, kun kökötettiin Amandan kanssa pihan nurkassa ja Daniel paineli muina miehinä muiden lasten seassa, leikki hienosti eikä edes huomannut meitä. Tänään meinasi siis tulla kiukku, kun piti lähteä kotiin, haha. 



No meille tää on ainakin aivan loistava ratkaisu! Iskä vie aamulla ja me haetaan sitten iltapäivästä. Kun homma lähtee rullaamaan, niin me kaikki varmasti nautitaan tilanteesta. Daniel saa puuhaa, Amanda huomiota ja minä pienen mahdollisuuden siinä sivussa keskittyä muuhunkin, kuin lapsiin. Täytyy kirjoitella lisää fiiliksiä, kun ollaan hetki arkea tällä tavoin pyöritetty, mutta ainakin tässä kohtaa tämä tuntuu hyvältä kaikin puolin :)

2 kommenttia:

  1. Meillä melko sama tilanne, poika syntynyt 25.10.-15 ja tyttö nyt toukokuun lopussa. Poika on ollut päivähoidossa helmikuusta asti tuon 20h viikossa, haluttiin totuttaa poika tuohon päiväkotielämään ennen tytön syntymää, siksi aloitti jo vuoden alussa. Itse kyllä hyödynnän todellakin tuollaisen mahdollisuuden, maksanhan töissä käyvänä veronmaksajana halua jotenkin hyötyäkin yhteiskunnan tarjoamista eduista. Meidän poika myös aika aktiivinen tapaus, selvästi nauttii virikkeistä ja muiden lapsien seurasta. Kannustan kyllä muitakin tekemään itselle parhaan ratkaisun subjektiivisen päivähoidon suhteen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin itsekin aluksi, että oltaisiin alotettu jo alkuvuodesta tuo tutustuminen päikkyelämään. Olen vain sen verran pöpökammoinen, että mietin vastasyntynyttä ja räkäistä taaperoa päiväkodin jäljiltä, joten en vielä siinä kohtaa uskaltanut :D

      Ihanaa, että teillä toiminut hyvin! Toivottavasti meilläkin lähtee rullamaan ensi viikolla hyvin :)

      Poista